Vanhemman kuolema

Minun tarinani: Puhun äänellä jonka kuulet

Mä olen kertonut omaa tarinaani niin monta kertaa, etten enää edes jaksa laskea. Mä olen kertonut tarinani psykologeille, lääkäreille, sosionomeille, opettajille, perhekodin työntekijöille, seurakunnan työntekijöille, papille, perhetyöntekijöille, päihdehuollon ammattilaisille, kavereille, tutuille, kavereiden vanhemmille, kuraattoreille, terveydenhoitajille, ensiavun työntekijöille... LUE LISÄÄ about Minun tarinani: Puhun äänellä jonka kuulet

Minun tarinani: Kun keräsin sirpaleet itsestäni ehjäksi

Kuvassa näkyy lakastunut voikukka vaaleansinistä taivasta vasten.

Kämppä oli tyhjä. Pieni tyttö huokaisi helpotuksesta kun tuli kotiin. Ei äitiä ainakaan hetkeen. Hän suuntasi varovaisin askelin kohti huonettaan, pientä turvapaikkaansa. Se mihin humala ja riitely eivät ulottuneet. Hän seisahtui vakavana huoneen ovella. Vaaleanpunainen prinsessahuntu sängyn yläpuolella oli sotkussa ja solmulla. Päiväpeitto rytyssä. Kaikki pehmolelut olivat pitkin lattiaa. LUE LISÄÄ about Minun tarinani: Kun keräsin sirpaleet itsestäni ehjäksi

Minun tarinani: Hopeareunus

valokuva: seinässä tekstit "pelastustie" ja "olet tässä"

Vuosia sitten olin väsynyt ja henkisesti loppu vanhempieni alkoholin käytöstä, mutta sitten löysin sivustonne ja se antoi voimaa ja tukea. 18-vuotiaasta siinä oli kaikki, mitä tarvitsin. Alkoholi on ollut aina mukana kun maailmani on muuttunut. Nyt viisi vuotta myöhemmin haluaisin antaa teille kiitosta. LUE LISÄÄ about Minun tarinani: Hopeareunus

Minun tarinani: My Dad Was an Alcoholist

valokuva: mustalle seinälle vaalealla heijastettu teksti "forget"
Kaikki tämä alkoi kun olin 5- tai 6-vuotias. Isä oli aikaisemmin juonut jo ehkä vähän liikaa, mutta silloin se alkoi mennä jo todella pahasti yli. Liian pahasti. Isä alkoi juoda monta kertaa viikossa ja sen juominen ei tarkoittanut muutamaa olutta päivässä, vaan kyseessä oli todella suuri määrä. 
 

Minun tarinani: "Avaa ovi, koti on kaukana"

takaapäin kuvattu punatukkainen ihminen, taustalla järvimaisema

Minun tarinani alkaa 6-vuoden iässä, tai oikeastaan sitä jo aiemmin, mutta tämän tapahtuman muistan tarkemmin kuin minkään muun. Istuin autossa kahden siskoni kanssa syöden jäätelöä, veljelläni oli jonkinlainen palaveri sosiaalityöntekijöiden ja äitini kanssa. Kunnes se kirottu puhelin soi. Nuorempi isosiskoistani vastasi puhelimeen, se oli äitini.. Minulle ei kerrottu mitään, edes syytä siihen miksi molemmat siskoni alkoivat itkeä ja itku ei lakannut. He ajoivat minut paikkaan johon äitini oli jätetty, näin äitini juoksevan luokseni ja veljeäni pidettiin kiinni kauempana, hän oli 8-vuotias tuolloin. Äitini halasi minua, taas viinalta haisten ja samalla minut vietiin vieraaseen autoon. Ja sinne jäin. En tuntenut ihmisiä vieressäni, olin paniikissa oleva lapsi joka vain ihmetteli kaikkien käytöstä. Miksi? Kuka? Mitä tapahtuu? Saankohan syödä jäätelöä autossa?

Auto liikkui, enkä nähnyt sen koommin äitiäni, siskojani, mummuani tai muita läheisiä moneen kuukauteen. Elämäni oli tätä kaikkea ennen kamalaa. Kumpikaan sisaruksistani ei asunut kotona, vain veljeni, minä, äitini ja äitin miesystävä. Huutoa, viinaa, kaljaa, kovaa musiikkia, yksinäisyyttä, muuttamista, raha-huolia, väkivaltaa. Niitä sain kokea 6-vuotiaaseen asti. Minä olin perheen äiti niillä ajoilla kun oma äitini oli parin viikon ryyppyreissuilla, ties missä. Kissan ruualla pärjäsimme veljeni kanssa jos alahyllyn ruoat loppuivat, tai jompikumpi ei enää uskaltanut nousta korkealle jakkaralle, että ylettyisi ylähyllylle parintuhannen kaatumisen jälkeen. Ehkä kaiken tämän äitissäni sai aikaan isäni kuolema minun ollessa 2-vuotias. Isäni hirtti itsensä, en vieläkään tiedä miksi. Ehkä parempi etten tiedä. Mutta huostaanottoni yhteydessä minut vietiin paikkaan X. Ainut turva minulla oli minun veljestäni. Mutta parin viikon päästä hänetkin siirrettiin toiseen paikkaan, joten viimeinenkin ihminen vietiin minulta pois. Olin yksin, vieraassa paikassa, vieraita ihmisiä jotka sanoivat olevansa töissä siinä paikassa. Mitä se tarkoitti? Oliko minussa jotain vialla? Missä äiti? LUE LISÄÄ about Minun tarinani: "Avaa ovi, koti on kaukana"