Tietoisku 11: Mitä on perheterapia?

valokuva tummasta seinästä, johon on valkoisella maalattu teksti: "Make sense not war".
Psykoterapeutin ammattinimike voi herättää kummallisia ajatuksia itse kussakin. Tittelin alla voi tehdä töitä monenlaisten ihmisten kanssa, myös päihdeongelmaisten perheiden parissa. Tällöin yleensä tuetaan yksilöä, pariskuntaa tai koko perhettä perheterapian ja pariterapian keinoin. 
 
Tähän työhön en ”synnytä” tai valmistuta ihan suoraan koulun penkiltä, vaan on hyvä olla erilaista työkokemusta ja koulutusta taustalla. Perheterapiaa antavalla ihmisellä voi olla vaikkapa sosiaalityöntekijän, perheterapeutin ja psykoterapeutin pätevyydet, eli osaamista pitää olla laajasti. 
 
Sosiaalityöntekijäksi valmistutaan yliopistosta, yhteiskuntatieteellisestä tai valtiotieteellisestä tiedekunnasta lukien pääaineena sosiaalityötä. Taustalla voi olla myös vaikka sosionomin paperit.
Perheterapeutiksi ja psykoterapeutiksi opiskelu tapahtuu aina työn ohella, sillä siinä tärkeintä on kokemuksellinen oppiminen oman työn ja nimenomaan asiakastyön kautta. 
 
Mitä sitten on perhetyö ja perheterapia silloin, jos kotona on aikuinen, jolla on päihdeongelma? Perheet ovat hyvin erilaisia ja samalla myös niiden tunneilmapiiri voi olla hyvin erilainen. Koska perheterapia on perhettä varten, niin myös työskentelytavan määrittelee perhe. 
 
Perheet päätyvät perheterapiaan vähän eri tavalla tilanteista ja asuinpaikasta riippuen. Jotkut tulevat ihan itsenäisesti, jotkut esimerkiksi sosiaalityöntekijän tai päihdehoitopaikan tai jonkun lääkärin ohjaamina. 
 
Perhettä tavataan perheterapiassa yleensä yhteisen sopimuksen mukaan ja kaikkien siellä käyvien vapaaehtoisuuden pohjalta. Kaikki tunteet ovat sallittuja, ja niiden turvallinen ja rakentava ilmaisu on perheterapeutin vastuulla. Tapaamiset kestävät tunnista puoleentoista. Joskus sovitaan tapaamisiin muitakin perheelle tärkeitä ihmisiä, ja välillä tehdään yhteistyötä esimerkiksi lastensuojelun kanssa. Silloin puhutaan hoitokokouksista eikä perheterapiasta, mutta ne ovat tärkeä osa kokonaisuutta. 
 
Päihdeongelmien hoitamiseen erikoistuneet perheterapeutit keskittyvät yleensä ensimmäisillä tapaamiskerroilla siihen, että perheterapiatilanteelle luodaan sopiva ilmapiiri. Tämän ilmapiirin puheeksi ottaminen tapahtuu kaikkien terapiahuoneessa istuvien perheenjäsenten ehdoilla. Vasta silloin, kun jokaisen perheenjäsenen suhde päihdeongelmaan on selvillä, asioista voidaan alkaa puhua. 
 
Mahdolliseksi hoidon tekee esimerkiksi se, että päihteitä haitallisesti käyttävä on hyväksynyt ongelmansa ja tilanne kotona on tarpeeksi turvallinen. Silloin kotona ei ole jatkuva pelon ilmapiiri tai ainakin vanhemmat ovat hyväksyneet sen, että siitä pitää päästä. 
 
Joskus tietenkin perhe on jo ensimmäisestä istunnosta lähtien valmis tähän keskusteluun avoimestikin. Useimmiten päihteet ovat jo hyvän aikaa aiheuttaneet puhumattomuutta ja sitä ”kuplaa” ei voi rikkoa väkisin.
 
Samaan aikaan pitää siis ottaa puheeksi mutta samalla varoa sitä, ettei puhuminen satuta. Se onkin tietynlaista taiteilua, mutta usein halu ja toivo muutoksesta ovat huoneessa todella hyvinä työkavereina. Ne pitää vain kaivaa esiin. 
 
Vaikeissa tilanteissa on tietysti paljon kysymyksiä ja niitä varten tapaamiskertoja, ennen kuin perheessä alkaa olla kullakin parempi olla. Päihdeongelmainen sairastuttaa usein muuta perhettään, ja tämä tapahtuu tunnetasolla. Tunnetasolla tapahtuvat myös perheen ratkaisuyritykset ongelmaan. 
 
Oirehtiminen kertoo halusta ratkaista ongelma ja saada se terve isä tai äiti takaisin perheeseen – tai ainakin ratkaista oma paha olo, saada se päättymään. 
 
Varsinkin lasten ja nuorten kohdalla pitää olla erityisen tarkka ja huomata lapsen asema perheessä. Lapsi hakee turvaa vanhemmistaan ja voi kehittää vaikka minkälaisia turvarakenteita itselleen, jotta selviäisi. Näitäkään ei voi lähteä purkamaan terapeutin, vaan lapsen ehdoilla.  
 
Usein ajan kanssa, perheterapiassa vahvistuu luottamuksellisuus ja sitä kautta tunteille saadaan nimet. Vielä kun siitä edetään, niin aletaan puhua siitä mistä kukakin on oman hyvinvointinsa lisäksi vastuussa. Silloin perheen roolien uudelleen jäsentäminen alkaa tulla mahdolliseksi. 
 
Kaikki tunteet ovat sallittuja perheterapiassa. Niiden tunnistaminen, nimeäminen ja edelleen ilmaiseminen toiselle tekee elämästä arvokkaan. Sinulle ja minulle, meille. 
 
Oliko tämä juttu hyödyllinen? Tutustu aiempiin tietoiskuihimme täältä.
 
 
 
(Teksti sosiaalityöntekijä, psyko- ja perheterapeutti sekä Varjomaailman ryhmänohjaaja Sami Seppänen, kuva Aino Huotari)
 

Kommentoi