Minun tarinani: Vaikeita aikoja

valokuva: käsi pitelee älypuhelinta, jonka lasi on rikkoutunut; puhelimen ruudulla valokuva ihmisistä ja koirista
Olen tyttö ja elämäni on ollut aia välillä hankalaa. 
 
Kun olin lapsi, äitini ja isäni riitelivät aina kun jompikumpi oli humalassa, yleensä se oli isä. En silloin ymmärtänyt oikeastaan siitä mitään, mutta nyt viimeisen puolen vuoden aikana on ruvennut tulemaaan ns. vaikeita aikoja.
 
Tammikuussa äiti ja iskä viettivät iltaa ystäviensä kanssa, ja minä olin kaverillani yötä. Kun tulin kotiin seuraavana päivänä, arvasin heti, että jotain oli pielessä. Ja niin olikin: isä ei ollut kotona, mutta kukaan ei kertonut missä hän oli. Sitten huomasin, että molemmat vessan ovet olivat irti.Sillä hetkellä mietin vain, että mitä oli tapahtunut. 
 
No noin kahden tunnin kuluttua isä tuli kotiin ja meni nukkumaan. 
 
Äiti ja isä eivät puhuneet toisilleen mitään. Sitten löysin isän puhelimesta videoita illasta ja sain selville, että isä oli lyönyt äitiä humalassa. Tietokoneen sivuhistoriassa näkyi avioerohakemus-sivusto. Siinä vaiheessa purskahdin itkuun. 
 
Pelkäsin aivan hirveästi että äiti ja isä eroaisivat. 
 
Itkin joka ilta itseni uneen, aloin viillellä itseäni ja aloin venyttämään korviani. Koulu alkoi myös mennä alaspäin. 
 
Kevät oli tulossa ja äiti ja isä eivät onneksi eronneet. He olivat onnellisia, joten minäkin olin.
 
Onnellisuus loppui taas viikko sitten, kun äiti ja isä olivat häissä ja siellä oli boolia.Isä oli taas humalassa, oli tapellut ihmisten kanssa. Olin ollut tädilläni ja tulin kotiin ja kaikki vaikutti olevan hyvin. Kunnes iskä heräsi, jolloin huomasin, että hän oli nukkunut vierashuoneessa, koska äitin ja isän sänky oli rikki. Äiti ei puhunut isälle. Nyt pelkään taas, että eroavatkohan he?
 
Kertokaa jos teillä on jotain tälläisiä kokemuksia?
Ja kertokaa miten saan stressin ja masentavan olon pois?
 
 
 
Minun tarinani -juttusarjan kirjoitukset on kerätty Varjomaailma-sivustolta vuosina 2008-2015. Ne ovat suomalaisnuorten omia kokemuksia elämästä vanhemman päihdeongelman kanssa. Kaikki Varjoblogin valokuvat ovat Aino Huotarin ottamia. Jos tuntuu, että haluaisit saada apua tilanteeseesi, tsekkaa Mistä apua -sivu, tai lähetä nimetön viesti Varjoneuvonnan kautta! 

Kommentit

emmih_03
Itselläni oli/on saman tapaisia kokemuksia ja yleensä niistä olen selvinnyt niin että yksinkertaisesti olen vain kävellyt ulos talosta kävellyt vähän aikaa jonnekin mietin ja lopulta se päätty niin että alkoi itkettää ja jalat petti alta sitten saatoin olla siinä puolisen tuntia ja lähdin takasin. Ei välttämättä mikään paras vaihtoehto mutta itselläni toími... ainakin aluksi. Tuon "masentavan olon" sain/saan pois niin että teen vain jotain josta nautin esim. juttelen kavereiden kanssa SoMessa yms. Voisin melkeinpä sanoa että se auttaa kaikkia. Eli mun neuvoni on että teet jotain sellaista josta aidosti nautit ja yrität unohtaa sen vaikean asian tai esim miettiä sitä ja yrittää käsitellä asiaa. Joitakin ihmisiä auttaa sekin kun esim juttelee jonkunlaisen terapeutin kanssa itseäni se ei ole auttanut olen tuntenut oloni vain ahdistavaksi.
emmih_03
Niin ja lisään tohon vielä että harrastukset auttaa myös paljon :)

Kommentoi