Minun tarinani: Se jää nähtäväksi

valokuva talvisesta mökkirantamaisemasta ja kyltistä, jossa on varoituskolmio ja teksti: "Varo heikkoja jäitä. Voimakas virtaus."
Oli perhe, johon kuului äiti isä sekä kaksi lasta, molemmat tyttöjä. Tytöillä oli vuosi ikäeroa. Lapsuus oli ihanaa aikaa ja silloin vietettiin paljon aikaa yhdessä, tosin äiti teki aina itsekseen töitä ja viihtyi muutenkin vähän omissa oloissa. Kun vanhempi lapsi oli noin kahdeksanvuotias, vanhemmat erosivat: eräänä yönä äiti vain tuli ja hyvästeli.
 
Tytöt kärsivät kovasta ikävästä, mutta ajan kanssa se helpotti. Äiti muutti ulkomaille ja tytöt näkivät äitiään harvoin, mutta välillä äiti tuli tapaamaan tyttäriään. Kun lähtö taas koitti, tytöt itkivät monta päivää ikäväänsä.
 
Tässä vaiheessa isän arkeen alkoi ilmestyä alkoholi. Isä joi päivittäin useamman kaljan, mutta nuoret tytöt eivät oikein ymmärtäneet koko asiaa. Välillä isällä oli töitä, välillä ei. Tytöistä oli outoa nähdä, kun isä oli nukahtanut istualteen sohvalle. Kun vanhempi tyttö oli 11-vuotias ja nuorempi 10-vuotias, isä ja tytöt muuttivat ukkinsa, isän isän, luokse, sillä ukki jäi leskeksi joitain vuosia aikaisemmin ja hän oli yksinäinen, sillä talo sijaitsi maaseudulla. Isä kertoi vanhemmalle tyttärelleen ensimmäisenä muutosta ja tyttö kävi itkemään, sillä kaikki kaverit jäisivät silloiselle asuinpaikkakunnalle. Nuorempi tyttö sai tietää muutosta myöhemmin, eikä hänkään aluksi sopeutunut ajatukseen.
 
Seuraavana kesänä muutto kuitenkin tapahtui. Tytöt aloittivat uudessa koulussa ja saivat uusia kavereita, vaikka vanhojakin oli ikävä. Tässä vaiheessa tyttöjen äiti muutti takaisin Suomeen, lähikaupunkiin ja sovittiin, että tytöt olisivat viikonloppuisin äidin luona. Isällä ja ukilla oli tapana ottaa viikonloppuisin alkoholia ja siitä seurasi usein armotonta riitelyä miten kaikki on huonosti ja mitä nyt sattui tulemaan mieleen. Tämänkin takia tytöt halusivat olla viikonloppuisin poissa kotoa: he eivät pystyneet kuuntelemaan riitelyä.
 
Sama rata jatkui useita vuosia, joskus juotiin kaljaa päivittäin, joskus oltiin jopa useita viikkoja ilman. Etenkin vanhemmalle tytölle alkoholi on yhä arka paikka, hänelle tulee paha olo riitelystä ja ainaisesta alkoholinkäytöstä. Jos vanhempi tyttö on viikonloppuna kotona, hän jopa välttelee isänsä ja ukkinsa kanssa oloa koska ei siedä riitelyä. 
 
Kun tytöt olivat lähes aikuistumassa, isä löysi itselleen uuden naisen. Nainen ilmestyi aivan yhtäkkiä isän ja tyttöjen, elämään. Hän muutti samaan taloon heidän kanssaan. Kun isä ja uusi nainen olivat tunteneen noin kuukauden, he menivät kihloihin. Ukki ei pitänyt poikansa uudesta naisystävästä ja puhui hänestä pahaa etenkin vanhemmalle tytölle. Vanhempi tyttö ei kestänyt kuunnella sitä kaikkea pahaa mitä ukki heistä sanoi, vaikka myönsikin osan olevan totta.
 
Kun uusi nainen ilmestyi perheen elämään, vanhempi tyttö toivoi, että ehkä alkoholinkäyttö loppuisi viimeinkin. Näin ei kuitenkaan käynyt, päinvastoin. Koska kumpikaan, isä tai uusi nainen, eivät käyneet töissä, alkoholia käytettiin joka päivä. Tämä suututti ukkia kovasti ja hän valitti jälleen vanhemmalle tytölle. Tämän johdosta vanhempi tyttö oli yhä enemmän omissa oloissaan, nuorempi tyttö kun viettää paljon aikaa poikaystävänsä kanssa, joka asuu lähipaikkakunnalla. 
 
Kun isä ja uusi nainen olivat olleet kihloissa noin kuukauden, he alkoivat suunnitella muuttoa toiselle paikkakunnalle, jälleen kertomatta tytöille tai ukille mitään. Tytöt jäisivät asumaan nykyiseen taloon ukin kanssa ja isä ja uusi nainen muuttaisivat toiselle paikkakunnalle. Tämä alkoi suututtaa myös vanhempaa tyttöä, sillä isä ja uusi nainen eivät kerro mitään tytöille ja he ovat koko ajan jossain, tai enemmän tai vähemmän humalassa. Hän kuitenkin pelkää kertoa asioita suoraan isälleen. 
 
Miten kaikki loppuu, se jää nähtäväksi. Kaikki varmasti toivovat tälle perheelle kaikkea hyvää ja onnellista loppua. Loppua ei vielä kuitenkaan ole ja tämän perheen tarina jatkuu edelleen.
 
 
 
Minun tarinani -juttusarjan kirjoitukset on kerätty Varjomaailma-sivustolta vuosina 2008-2015. Ne ovat suomalaisnuorten omia kokemuksia elämästä vanhemman päihdeongelman kanssa. Kaikki Varjoblogin valokuvat ovat Aino Huotarin ottamia. Kerro oma tarinasi Varjofoorumilla tai pyydä apua tilanteeseesi Varjoneuvonnan kautta! 
 

Kommentoi