Minun tarinani: Hirviö

Valokuva mielenosoituksesta; kulkueen keskellä lapsi istuu aikuisen olkapäillä. Lapsen paidanselkämyksessä teksti "Angry birds". Lapsi pitelee kylttiä, jossa lukee: "All that is gold does not glitter. Not all those who wonder are lost. Solidarity."
Kakkosluokkalainen tyttö makaa sängyllään ja katselee katossa roikkuvia lumihiutalekoristeita. Minä makaan patjalla sängyn vieressä ja yritän käydä nukkumaan. 
 
"Älä huido mua sillä kepillä!" kuuluu miehen ääni. 
 
Alakerrassa tytön vanhemmat riitelevät. 
 
"Sä saat nukkua tän yön autotallissa, senki sika!" äiti huutaa. 
 
Tytön isä on taas juonut. Kuuntelen aikuisten riitaa, ja sydämeni jättää aina yhden lyönnin välistä, kun kuulen jomman kumman huutavan. 
 
"Toi on ihan normaalia, älä välitä niistä," tyttö sanoo minulle ja kääntyy katsomaan minua. Hän keksii koko ajan lisää juteltavaa, jotta hänen pieni äänensä voisi peittää aikuisten riitelyn alleen. 
 
"Sä oot taas juonu kaikki meidän rahat!" tytön äiti huutaa. 
 
"Ne riitelee varmaan taas rahasta, siitä ne yleensä riitelee," tyttö kertoo hymyillen pienesti. 
 
Sitten me käymme nukkumaan. Minun vanhempani eivät juuri koskaan riitele, joten en pysty heti nukahtamaan. Syrjäsilmällä näen, miten tyttö itkee hiljaa sängyssään. 
 
Kahdeksasluokkalainen tyttö istuu sängyllään, ja me juttelemme asioista. Yhtäkkiä hänen isänsä pamauttaa huoneen oven auki, ja huutaa tytölle naama punaisena tekemättömistä kotitöistä. 
 
"Iskä, mulla on vieraita nyt. Mä tuun ihan kohta," tyttö yrittää. 
 
Sitten isä nappaa tyttöä ranteesta kiinni, ja riuhtaisee tämän seisomaan huutaen. Tyttö lähtee isänsä perässä ulos huoneesta. 
 
"Oota täällä, mä tuun ihan kohta. Ei tässä mitään," tyttö sanoo minulle, ja jään istumaan huoneen lattialle kasvot vaaleina kuin lakana. 
 
Tyttö hymyilee lähtiessään huoneesta, mutta huomaan hänen hymynsä hyytyvän samalla, kun hän sulkee huoneen oven. Tyttö pitelee kipeää rannettaan. 
 
Tämän tarinan tyttö on minun hyvä ystäväni. Ahkera, ilonen, ystävällinen ja huomaavainen. Sen kotona asuu hirviö, ja tämä tyttö ansaitsee päästä eroon siitä hirviöstä. Mutta minä en tiedä miten voisin auttaa sitä.
 
 
Minun tarinani -juttusarjan kirjoitukset on kerätty Varjomaailma-sivustolta vuosina 2008-2015. Ne ovat suomalaisnuorten omia kokemuksia elämästä vanhemman päihdeongelman kanssa. Kaikki Varjoblogin valokuvat ovat Aino Huotarin ottamia. Jos tuntuu, että haluaisit saada apua tilanteeseesi tai kysyä neuvoja kaverin auttamiseksi, lähetä viesti nimettömänä Varjoneuvonnan kautta!
 

Kommentoi