Minun tarinani: En haluu et kuolet

valokuva: katuun maalattu kävelytien merkki eli aikuinen ja lapsi käsi kädessä; aikuinen haalistunut

mun isä on alkoholisti. mä vihaan sitä ku se on kännissä. 

vihaan sitä ku se huutaa äitille jostain ihan turhasta jutusta. 

en haluis mennä mihinkää laivalle tai muuallekkaan matkoille, koska isä aina juo ja sitten se on ihan kännissä ja sammuu sängylle ja sitten keskellä yötä se alkaa puhumaan jotain ”kiitti vaan vitusti” ja luulee että me ollaan kotona & huutaa että ”lapset pois koneelta!”.

ei, isä ei hakkaa meitä, paitsi on joskus monta vuotta sitten kuristanu äitiä, joten ei tää oo niin kauheeta ku joillai muilla. mut silti tosi ahdistavaa. ollaan äitin kaa puhuttu tosta isän alkoholismista. mua pelottaa, et isä kuolee, ku se juo niin paljon. ja mua pelottaa, et miten tää vaikuttaa mun pikkuveljeen & pikkusiskoon. mun pikkusisko aina itkee sen huoneessa ja mä meen lohduttaa sitä kun iskä huutaa äitille kännissä. mua pelottaa et mitä jos MUSTA tai mun veljestä tai siskosta tulee alkoholisti. 

mä haluisin, et äiti & iskä erois. mut siltikää en haluis, koska ois nii vaikeeta, kun kaikki kaverit kyselis et ”miks ne eros” ja kaikkee. koska en oo sanonu niille mitää, et isä on alkoholisti. eilenkin isä oli iha kännissä, ku se pudotti sellasen astian mis oli ruokaa ja sit tuli kauhee sotku keittiöön, ja sit se vielä astu niitten sirpaleiden päälle. mä en tajua, miks ei äiti oo eronnu iskästä. vaik se on ollu tollane kai koko ajan. äiti aina sanoo, kun iskä on kännissä ja se huutaa jotain, että ”sä olet inhottava” tai jotain tollasta. ja sitten mua pelottaa kanssa se, jos iskä ja äiti erois, ja kun iskä on niin vanha, niin jos se jäis eläkkeelle niin se varmaan vaan jois kaikki päivät, ja joku päivä se ois kuollu. en mä usko,että iskä koskaan parantuu tosta. ei se ees menis minnekkää hoitoihin, koska ei se varmaan ite edes tajua, että se on alkoholisti. 

tosta iskän alkoholismista tietää vaan meijän perhe, äitin sisko, äitin kaveri ja meijän jotkut naapurit. tuskin iskän suku siitä tietää, koska ne kaikki asuu niin kaukana. 

isällä oli huono ja rankka lapsuus, siks se varmaan juo.  mut mä en tajua, miks sen pitää samal pilata meijänkin lapsuus. se pilas meijän viime joulunki, ku se oli ihan kännissä. yöllä, kun me nukuttiin äitin vieressä, se tuli jotain huutamaan että ”mikset sinä herättänyt minua kun tuo takka jäi kohentamatta” ja kaikkee. ei se ees ollu äitin homma, mitä isä ite sammu. 

tällä hetkellä isä ei oo kännissä, mutta illalla luultavasti on. 

ei tää mun elämä oo ollenkaan niin kauheeta kuin joillakin muilla, kenen kummatkin vanhemmat juo ja hakkaa, mutta ihan tarpeeks. onneks mun äiti ei juo. se on paras äiti maailmassa.

Kirjoitus on yksi tarinoista, joita on kerätty Varjomaailma-sivustolta vuosina 2008–2016. Ne ovat suomalaisnuorten kokemuksia elämästä vanhemman päihdeongelman kanssa. Apua omaan tilanteeseesi saat Varjoryhmissä ja Varjoneuvonnasta.

Artikkelin kuva: Aino Huotari

Kommentit

Alkoholistintytär (ei rekisteröitynyt käyttäjä)
Aloin itkee ku luin tätä, koska toi oli niin samaistuttava. Oon samassa tilanteessa itsekin ja elämä tälleen on tuskaa :( Mun ja isän suhde on tosi surkee, koska alkoholi on aina ollu välis. Me asutaa samas talos ja nähää joka päivä mut mä en tunne sitä. Se on vaan joku haiseva iljettävä äijä, joka juo ja kiroilee.
moi moi (ei rekisteröitynyt käyttäjä)
Oon tosi pahoillani teidän perheistä. Itelläni on täydellinen perhe ehkä liian täydellinen, joku salaa multa jotin ja haluun tietää mitä. Ei voi olla liian täydellistä perhettä. Oon lukenut monta tämmöistä tarinaa ja oon itekkin tehnyt( muiden tarinoiden siis)ti kokeillut itsemurhaa. on vaikeet olla ja elää. Auttakaa

Kommentoi