Minun tarinani: Ei se vie ongelmia pois, se vaan vaihtaa ne toisiin

valokuva: mustaan seinään heijastettu valkoinen teksti "remember"
 
Kirjoittanut: Ajatuskinsattuu
 
En lapsena vielä tienny, että mun iskän juominen ei oo normaalia. Enhän mä osannu sitä mihinkään verrata. Luulin, että kaikkien vanhemmat juo sillä lailla. Iskän asenne on sellanen, että alkoholin pitäis kuulua kaikkien ihmisten arkipäivään. Ja aina ku se puhuu siitä, että viina on hyväks terveydelle, mä tiedän, että se todella uskoo omia kuvitelmiaan vaan saadakseen tekosyyn juoda.
 
Mä muistan yhä, kuinka kauhuissaan olin joskus ala-asteikäsenä, kun iskä oli juhannuksena juonu ittensä aika kovaan humalaan, ja se riiteli äidin kanssa siitä, saako se lähtee ajaa autolla juhliin. Äiti ei halunnu enää yöllä lähtee ajamaan. Ja kun äiti ei saanu iskältä pideltyy avaimii, se heitti ne mulle. Mä itkin, mä tiesin jo sen ikäsenä, että iskä luultavasti päätys tappamaan ittensä kun ajais humalassa. Iskä yritti saada mua antaa ne avaimet sille, mut en suostunu. Lopulta se lähti humalapäissään soutamaan myrskysäällä kohti ryyppyjuhlia. Me pelättiin äidin kanssa, että se hukuttas ittensä. Sinä yönä mä en saanu unta, itkin vaa ja odotin, että se saapuis örveltäen kotiin, niin tietäsin, että se on yhä elossa. Ei saapunu. Vasta myöhään seuraavana päivänä saapu kotiin, ja mä en enää tienny, miten suhtautua siihen. Se oli lopulta muuttunu jokski ihmiseks, jota mä en enää tuntenu. Sen yön jälkeen mä en oo enää ollu samanlainen, aina kun iskä lähtee ryypylle, mä odotan, ettei se enää joku päivä tulis kotiin. Mä en uskaltanu vielä 13-vuotiaanakaan mennä nukkumaan ennenku kuulin, et vanhemmat tuli juomasta, koska aina pelkäsin, ettei ne palaa.
 
Meillä on tosi tiukkaa rahasta. Vanhemmat on ollu työttömiä suurimman osan mun elämästä. Parhaimmillaan meillä ei oo ees voita leivän päälle, jos siis leipääkään kaapista löytyy. Siltikin iskällä on aina mystisesti rahaa ostaa kaljaa tai lähtee "parille" baariin. Muiden pitää tinkiä välttämättömyyksistä samalla kun iskä valitsee kaupasta eksoottisimmat kaljat.
 
Iskällä on kroonista kipua aiheuttava sairaus, jota se lääkitsee viinalla. Mäki oon sairastunu pari vuotta sitten toiseen kroonista kipua aiheuttavaan sairauteen, ja mä en saa valittaa kivusta. Mä en saa valittaa siitä, että mua sattuu ja mä en pysty joihinki arkiaskareihin. Iskä vertaa mua itteensä. Mut onko se reilua vertaamista, kun sillä on huumausaineisiin verrattavia lääkkeitä ja siihen päälle vielä viinan tuoma turrutus, mä yritän elää arkee läpi parin särkylääkkeen voimalla.
 
Iskä on mulle rakas, mutta kun se on juonu yhdenkään kaljan, mä vihaan sitä niin paljon... Mä uskon, että viina on iskälle just eniten masennuksen oireiden välttämiseen ja kivun turrutukseen käytetty "lääke". Mutta tosiasiassa ei se auta niihin ongelmiin. Se vaan vaihtaa ne toisiks ja siirtää ne muille ihmisille. Kuten mulle pelon muodossa. Mä uskon nauravani iskälle, kun se jonain päivänä soittaa mulle ja kertoo maksansa pettävän. Omasta idioottimaisuudestaan saa kärsiä. En mä halua, että iskä kuolee, on meillä monesti onnellisiakin päiviä. Mutta kun mä tiedän, että se ei ikinä tuu lopettamaan tota. Onneks mun ei tarvii enää vuoden päästä katella tota ryyppäämistä, kun muutan opiskelemaan.
 
Minun tarinani –juttusarjan kirjoitukset on kerätty Varjomaailma-sivustolta vuosina 2008-2014. Ne ovat suomalaisnuorten omia kokemuksia elämästä vanhemman päihdeongelman kanssa. Kaikki Varjoblogin valokuvat ovat Aino Huotarin ottamia.
 

Kommentit

kelohonka
Tarinasi on uskomattoman koskettava. Ihan kuin lukisin omaa elämääni mitä olen kokenut ja tiedän sen vuoksi, kuinka rankkaa sinulla varmasti on koska olen kokenut samanlaiset asiat kuin sinä. Muista, että selviät kyllä! :) Paljon aurinkoa ja tsemppiä elämääsi! <3

Kommentoi