Minun tarinani

Minun tarinani: Smile and breathe, you got this

Kuvassa näkyy mikrofoni sumeaa taustaa vasten.

Oniisanin pitämä puhe Alkon järjestämässä Et ole yksin -vastuullisuusseminaarissa 10. lokakuuta.

Meitä alkoholistien läheisiä ja etenkin lapsia on todella paljon Suomessa. Osa jää aivan varmasti piiloon. Alkoholi jättää jälkensä käyttäjän lapseen aina, joissakin tilanteissa rajummin kuin toisissa. LUE LISÄÄ about Minun tarinani: Smile and breathe, you got this

Minun tarinani: Minusta ei ikinä tule tällaista äitiä

Kuvassa näkyy pienen lapsen kengät.

Koko lapsuuteni ja nuoruuteni ajan jouduin katsomaan äitini juomista. Se alkoi viikonloppuna ja saattoi jatkua puoleen väliin työviikkoa, sairaslomaa otettiin aina vaan lisää. Äiti saattoi istua yksin kotona ja juoda, sammui välillä ja herätessään joi lisää. Musiikki pauhasi ja jos sain volume-nappulaa vaivihkaa käännettyä hiljemmalle, se kääntyi pian takaisin max-asentoon. LUE LISÄÄ about Minun tarinani: Minusta ei ikinä tule tällaista äitiä

Minun tarinani: Puhun äänellä jonka kuulet

Mä olen kertonut omaa tarinaani niin monta kertaa, etten enää edes jaksa laskea. Mä olen kertonut tarinani psykologeille, lääkäreille, sosionomeille, opettajille, perhekodin työntekijöille, seurakunnan työntekijöille, papille, perhetyöntekijöille, päihdehuollon ammattilaisille, kavereille, tutuille, kavereiden vanhemmille, kuraattoreille, terveydenhoitajille, ensiavun työntekijöille... LUE LISÄÄ about Minun tarinani: Puhun äänellä jonka kuulet

Minun tarinani: Kun keräsin sirpaleet itsestäni ehjäksi

Kuvassa näkyy lakastunut voikukka vaaleansinistä taivasta vasten.

Kämppä oli tyhjä. Pieni tyttö huokaisi helpotuksesta kun tuli kotiin. Ei äitiä ainakaan hetkeen. Hän suuntasi varovaisin askelin kohti huonettaan, pientä turvapaikkaansa. Se mihin humala ja riitely eivät ulottuneet. Hän seisahtui vakavana huoneen ovella. Vaaleanpunainen prinsessahuntu sängyn yläpuolella oli sotkussa ja solmulla. Päiväpeitto rytyssä. Kaikki pehmolelut olivat pitkin lattiaa. LUE LISÄÄ about Minun tarinani: Kun keräsin sirpaleet itsestäni ehjäksi

Minun tarinani: Miltä minusta tuntuu

Kuvassa näkyy jalat, siniset farkut ja vaalenpunaiset tennarit.

Vanhempani juovat joka viikonloppu ja se sattuu. Istun sängyllä ja mietin, mitä tapahtuu jos menetän heidät.

Siskoni aloitti tupakanpolton 15-vuotiaana ja rupesi juomaan samaan aikaan. Minä en itse polta, mutta olen käynyt juomassa monta kertaa viikonloppuna. Kun tulen kotiin, vanhempani eivät huomaa mitään, koska ovat itse humalassa. LUE LISÄÄ about Minun tarinani: Miltä minusta tuntuu

Minun tarinani: "Avaa ovi, koti on kaukana."

Minun tarinani alkaa 6-vuoden iässä, tai oikeastaan sitä jo aiemmin, mutta tämän tapahtuman muistan tarkemmin kuin minkään muun. Istuin autossa kahden siskoni kanssa syöden jäätelöä, veljelläni oli jonkinlainen palaveri sosiaalityöntekijöiden ja äitini kanssa. Kunnes se kirottu puhelin soi. Nuorempi isosiskoistani vastasi puhelimeen, se oli äitini.. LUE LISÄÄ about Minun tarinani: "Avaa ovi, koti on kaukana."

Minun tarinani: Mitä sitten tapahtui?

“Olen aikuinen. Kukaan ei enää voi määrätä minua tai vetää minua mukanaan rotkon pohjalle. Olen vapaa.”

Näillä sanoilla juhlistin vuosia ja vielä vuosia palavasti odottamaani merkkipäivääni. Koskaan ei minun syntymäpäivistäni ole isoa haloota järjestetty, mutta nyt onnittelin itseäni. “Onnea, olet nyt 18-vuotias. Sinä selvisit!” LUE LISÄÄ about Minun tarinani: Mitä sitten tapahtui?

Minun tarinani: Rikki vieläkin

Isäni käytti alkoholia reippaasti lapsuudessani. Makuuhuoneeni oli olohuoneen vieressä ja siellä iskä aina kittas työpäivän jälkeen. Isä ei oikeastaan koskaan ollut paikalla vaan aina kun häntä näki niin alkoholi ja televisio olivat ohjelmalistassa. LUE LISÄÄ about Minun tarinani: Rikki vieläkin

Meidän arkea: Kuulostaako tutulta?

Joskus tuntuu siltä, kun en voisi vajota omaan herkkään ja tunteelliseen maailmaani, kun joku on aina häiritsemässä vierelläni, enkä voi olla millään rauhassa.

 

Koulussa aina teeskentelen, että kaikki on hyvin, vaikka todellisuudessa huudan sisälläni apua ja seison keskellä helvettiä.

  LUE LISÄÄ about Meidän arkea: Kuulostaako tutulta?

Minun tarinani: Mukavasta isistä tuli ei-niin mukava isi

valokuva: posliininen pellemaskotti, taustalla sumuiset valot

Isäni oli joskus kohtuujuoja. Hän oli mukava ja hauska humalassa eikä se minua häirinnyt. Kuitenkin kun aloin olla jo toisella kymmenellä, alkoi isäni juominen riistäytyä käsistä. Jouduin huolehtimaan paljon nuoremmasta veljestäni, mm. hänen nukkumaanlaitostaan, vanhempieni tapellessa iskän juomisesta. LUE LISÄÄ about Minun tarinani: Mukavasta isistä tuli ei-niin mukava isi

Minun tarinani: Sivusta seurannut

valokuva: ikkunan takaa kuvattu lasten turvaistuin, jossa teksti "protect your child"

Olen kohta 13-vuotias urheilua harrastava tyttö. Olen koko ikäni joutunu seuraamaan vierestä kun äitini on käyttänyt suuria määriä alkoholia. Minusta se tuntuu niin pahalta koska en periaatteessa voi asialle mitään. LUE LISÄÄ about Minun tarinani: Sivusta seurannut

Minun tarinani: En haluu et kuolet

valokuva: katuun maalattu kävelytien merkki eli aikuinen ja lapsi käsi kädessä; aikuinen haalistunut

mun isä on alkoholisti. mä vihaan sitä ku se on kännissä. 

vihaan sitä ku se huutaa äitille jostain ihan turhasta jutusta.  LUE LISÄÄ about Minun tarinani: En haluu et kuolet

Minun tarinani: Hopeareunus

valokuva: seinässä tekstit "pelastustie" ja "olet tässä"

Vuosia sitten olin väsynyt ja henkisesti loppu vanhempieni alkoholin käytöstä, mutta sitten löysin sivustonne ja se antoi voimaa ja tukea. 18-vuotiaasta siinä oli kaikki, mitä tarvitsin. Alkoholi on ollut aina mukana kun maailmani on muuttunut. Nyt viisi vuotta myöhemmin haluaisin antaa teille kiitosta. LUE LISÄÄ about Minun tarinani: Hopeareunus

Minun tarinani: Isäpuoleni, äitini ja minun väliset ongelmat alkoholin takia

valokuva: asfaltilla skeittilauta ja kahdet jalat, joissa kirjavat tennarit

"Olen 16-vuotias tyttö ja olen joutunut valitettavasti näkemään aikusten ryyppäämistä elämästäni todella monta vuotta. 

Vanhempani erosivat kahdeksan vuotta sitten, silloin tuli mukaan isäpuoleni, joka on kova ryyppäämään. Aina kun se on meillä, se ryyppää. Se on alkanut menemään pahemmaksi ja äitinikin on alkanut juomaan sen kanssa. LUE LISÄÄ about Minun tarinani: Isäpuoleni, äitini ja minun väliset ongelmat alkoholin takia

Minun tarinani: Kesäloma

valokuva: lähikuva vaaleanpunaisista kirsikankukista

”Tuli mökkireissu ja menimme sinne kavereitten kanssa ja tietysti äitin ja isäpuolen. Isäpuoli joi ja joi. Sitten hän halusi lisää juotavaa ja äiti otti hänen puhelimensa. Itse olin laiturilla enkä tiennyt riidasta mitään. Kaverini juoksivat mökistä ja sanoivat: isäpuoli puristaa äitiäsi kädestä. Onneksi tätini teki jotain asialle ja toivottavasti hän ei sitten lyönyt sitä. LUE LISÄÄ about Minun tarinani: Kesäloma

Minun tarinani: Äitiä ikävä

Useita ihmisiä kävelykadulla, etualalla nainen ja tyttö käsi kädessä. Nainen osoittaa tytölle jotakin. Ihmisten takaa paistaa laskeva aurinko.
HUOM: Isä ja äiti eronneet isän liiallisen alkoholinkäytön takia. 
 
Kaikki alkoi kun olin noin kuusivuotias. Äiti joi välillä, ja olin sillon mummoni luona. Silloin mulle kerrottiin, että äiti ja minä muutetaan kaupunkiin ja olisin muuton ajan mummolassa. (Sossut kertoivat siis.)
 

Minun tarinani: Uneton

tummaa maisemaa, synkkiä pilviä tai vettä
En osaa sanoa mistä pisteestä tarinan voisi aloittaa. Voin sanoa, että joka sana on totta, mutta tässä on vain joitain sanoja tarinastani. Mistä aloitan, en tiedä, Siitä kun äiti on työmatkalla ja isä juo kavereiden kanssa ja pelkään, vai siitä kun isä pyöräilee kännissä ja pikkuveli on kyydissä ja pelkään ihan hirveästi että sille sattuu jotain.
 

Minun tarinani: Alkoholistiperheen lapsi

valokuva graffitiseinästä, johon on kirjoitettu isolla "Hope"
Isäni on ollut alkoholisti, ihan syntymästäni asti. Olen kärsinyt siitä koko ikäni. Kun menin yläasteelle tilanne alkoi pahenemaan. Isä muuttui agresiiviseksi minua kohtaan. Aikaisemmin isä oli ollut agressiivinen vain äitiä kohtaan.
 

Minun tarinani: Ikävä, kaipuu...

Valokuva roskakorin reunasta/kaiteesta, jossa lukee "New York City". Tekstin viereen kiinnitetty tarra, jossa teksti: "It hurts now but it will get better. I promise" ja tikkuhahmo sydän kädessään.
Mä olen nuori, myönnän sen, mutta mä väitän, että nuorillakin voi olla ongelmia, isojakin. 
 

Minun tarinani: Dad, I'm sorry

lumisessa maassa paljaiden jalkojen jalanjäljet

Kun synnyin, isäni jäi meidän neljän tytön kanssa kotiin. Olin nuorin lapsi. Isä teki aina ruoan ja leikki meidän kaikkien kanssa. LUE LISÄÄ about Minun tarinani: Dad, I'm sorry

Minun tarinani: Se jää nähtäväksi

valokuva talvisesta mökkirantamaisemasta ja kyltistä, jossa on varoituskolmio ja teksti: "Varo heikkoja jäitä. Voimakas virtaus."
Oli perhe, johon kuului äiti isä sekä kaksi lasta, molemmat tyttöjä. Tytöillä oli vuosi ikäeroa. Lapsuus oli ihanaa aikaa ja silloin vietettiin paljon aikaa yhdessä, tosin äiti teki aina itsekseen töitä ja viihtyi muutenkin vähän omissa oloissa. Kun vanhempi lapsi oli noin kahdeksanvuotias, vanhemmat erosivat: eräänä yönä äiti vain tuli ja hyvästeli.
 

Minun tarinani: 14 vuoden henkilökohtainen helvetti

mustavalkoinen valokuva sähkökaapista, johon kirjoitettu valuvalla mustalla maalilla: "Wake up u'r alive".
Mun koko elämä on ollut yhtä Helvettiä.
 
Isä oli alkoholisti. Ainoat muistot siitä liittyy viinaan ja väkivaltaan. En muista yhtäkään onnellista hetkeä siltä ajalta, kun äiti ja isä oli yhessä. Nyt asun äidin ja isäpuolen kanssa. Muut sisarukset on muuttanu jo pois kotoa. Eli ne eivät tiedä miten asiat oikeasti on.
 

Minun tarinani: Tilanne päällä

valokuva kahden ruskeavalkoisen hevosen turvasta
Lapsuuteni oli hyvä.
 
Asumme vanhalla maatilalla, josta isä oli ylpeä ja halusi tehdä kaiken täydellisesti. Tila kulkee äidin suvulla, joten isällä oli aina kova tarve olla parempi maajussi kuin äidin isä, joka asuu pihapiirissä.

Minun tarinani: Vastaukset

valokuva: takaapäin kuvattu lettipäinen ihminen keittiön työpöydän ääressä
"Etkö taaskaan ole saanut mitään aikaiseksi?"
 
Opettaja kattoo mua nenänvarttaan pitkin. Edessäni on tyhjä paperi, joka vaatii multa vastauksia. Mullei oo vastauksia, kenelläkään ei oo. Kukaan ei taaskaan kertonut, että meillä on kemian koe. En ole lukenut, en ole ehtinyt, en ole jaksanut.
 

Minun tarinani: Ainoa lapsi

vlokuvassa osittain näkyvä ihminen, joka kantaa skeittilautaa käsissään, kädessä tatuointeja ja tummat vaatteet päällä
Olen isäni ja äitini ainoa lapsi. Molemmat vanhemmistani ovat alkoholinkäyttäjiä. Aloin tajuamaan tämän noin 10-13-vuotiaana, mutta olen joutunut kärsimään tämän takia tietämättäni koko elämäni ajan. 
 

Minun tarinani: Vaikeita aikoja

valokuva: käsi pitelee älypuhelinta, jonka lasi on rikkoutunut; puhelimen ruudulla valokuva ihmisistä ja koirista
Olen tyttö ja elämäni on ollut aia välillä hankalaa. 
 
Kun olin lapsi, äitini ja isäni riitelivät aina kun jompikumpi oli humalassa, yleensä se oli isä. En silloin ymmärtänyt oikeastaan siitä mitään, mutta nyt viimeisen puolen vuoden aikana on ruvennut tulemaaan ns. vaikeita aikoja.
 

Minun tarinani: Hirviö

Valokuva mielenosoituksesta; kulkueen keskellä lapsi istuu aikuisen olkapäillä. Lapsen paidanselkämyksessä teksti "Angry birds". Lapsi pitelee kylttiä, jossa lukee: "All that is gold does not glitter. Not all those who wonder are lost. Solidarity."
Kakkosluokkalainen tyttö makaa sängyllään ja katselee katossa roikkuvia lumihiutalekoristeita. Minä makaan patjalla sängyn vieressä ja yritän käydä nukkumaan. 
 
"Älä huido mua sillä kepillä!" kuuluu miehen ääni. 
 
Alakerrassa tytön vanhemmat riitelevät. 
 

Minun tarinani: Millaista on olla onnellinen?

Valokuvan etualalla takaapäin kuvattu huppupäinen ihminen, jolla nuttura korkealla pään päällä. Taka-alalla sumuinen, luminen maisema.
Kaikki tämä alkoi jo ennen kuin synnyinkään. Mun siskoni on kokenut samoja (ja toki erilaisia) kokemuksia kuin minä. On ollut niin monia kertoja, kun olen ahdistunut siitä, hengittääkö isä, selviääkö hän jne. Isäni on siis juonut viinaa aina vapaa-ajallaan (lähes joka päivä, koska nykyään taksikuski) ihan liikaa jo monen kymmenen vuoden ajan.
 

Minun tarinani: Kaikki on hyvin

valokuva: takaapäin kuvattu lapsi kävelee kerrostalon pihalla, vehreiden pensaiden ja puiden keskellä
Kaikilla alkoholistien lapsilla on illuusio siitä, että kaikkien perheissä juodaan ja ollaan välillä humalssa. Minäkään en ole poikkeus. 
 
Kellot alkoivat soida 3.- 4. luokalla, kun uutena vuotena kävelimme vanhempieni kanssa kotiin ilotulitteita katsomasta. Yhtäkkiä äitini otti kädestäni kiinni ja alkoi kävellä suutuspäissään nopeampaan. 
 

Minun tarinani: Kodin kunnossapito, palveluksessanne

Valokuva graffitista, jossa lukee: "Come on die happy".
Ei näistä puhuta, ei sanota sanaakaan, ei kellekkään, ihan normaalia tää on, hymyillää vaa nii kaikki menee hyvin.
 
Näin mä oon oppinu elämään. Oon nyt 16-vuotias naisen alku, valmiina elämään positiivisena ja iloisena, aina auttavana ja välittävänä. Sen sinäkin näät ulospäin...
 

Minun tarinani: My Dad Was an Alcoholist

valokuva: mustalle seinälle vaalealla heijastettu teksti "forget"
Kaikki tämä alkoi kun olin 5- tai 6-vuotias. Isä oli aikaisemmin juonut jo ehkä vähän liikaa, mutta silloin se alkoi mennä jo todella pahasti yli. Liian pahasti. Isä alkoi juoda monta kertaa viikossa ja sen juominen ei tarkoittanut muutamaa olutta päivässä, vaan kyseessä oli todella suuri määrä. 
 

Minun tarinani: En tiedä laskentaanko tämä tarinaksi mutta kuitenkin...

valokuva: takaapäin kuvattu pitkätukkainen ihminen löhöää harmaan metsän keskellä olevassa vanhassa nojatuolissa
 
Kirjoittanut: aloneathome 
 
Vanhempani erosivat kun olin hyvin pieni. Äiti meni uusiin naimisiin ollessani viisi tai kuusi. Olin surullinen morsiusneito. Minulla on hyvät välit äitiini ja isän luona käyn muutamia kertoja vuodessa. Rakastan molempia vanhempiani, mutta eri juttu on isäpuoleni kanssa... 
 

Minun tarinani: Rankka lapsuus kasvattaa astetta kovempia jätkiä

valokuva: takaapäin kuvattuna kaksi ihmistä polkupyörällä vihreässä maisemassa, toinen ajaa ja toinen seisoo tarakalla
Kirjoittanut: Dizh
 
Kaikkihan alkoi noin kolme vuotta sitten. Tai paremminkin, silloin se kaikki meni pahemmaksi. Kolme vuotta sitten minut huostaanotettiin ensimmäisen kerran. 
 

Minun tarinani: Ei se vie ongelmia pois, se vaan vaihtaa ne toisiin

valokuva: mustaan seinään heijastettu valkoinen teksti "remember"
 
Kirjoittanut: Ajatuskinsattuu
 

Minun tarinani: Näinkö sen muka piti mennä??

valokuva kotialttarista, jolla mm. kukkia, valokuvia, ristejä ja lintuja

Kirjoittanut: Jessica99 

Olen 14-vuotias tyttö, joka vielä muutama vuosi sitten oli onnellinen, mutta nyt minusta tuntuu, että en jaksasisi enää yhtään. Nyt haluan kertoa tarinani. 
  LUE LISÄÄ about Minun tarinani: Näinkö sen muka piti mennä??

Minun tarinani: Voimat loppuu.. Mutta koita olla vahva!

farkkukankaan päällä pieniä kiviä kasattuna sydämen muotoon

Kerron tässä oman tarinani siitä miten olen "joutunut" tähän tilanteeseen. Vanhempani erosivat kun olin 4-vuotias. Asuttiin silloin Espanjassa. Kun vanhempani erosivat isäni jäi sinne ja muutettiin siskoni, koirani ja äitini kanssa Suomeen takaisin. No äitini löysi uuden miehen ja se oli tosi mukava ja ihana ihminen kerrakseen. Vuodet kuluivat ja alkoi tulla riitoja ja niistä päästiin yli, siskoni sanoin minulle että "oletko huomannut että äiti voisi jopa olla alkoholisti" no en tietenkään vielä ala-aste iässä tajunnut sitä! Äiti joi ja joi sammui usein sohvalle ja isäpuolen kanssa kateltiin kyllästyneenä siihen touhuun.

Vähän päälle vuosi sitten he erosivat 10 vuotta kestäneestä avioliitosta. Ja siskoni oli jo muuttanut muutama vuosi sitten pois kotoota. Kun muutimme äitin kanssa pois, äitini sanoi että "kaikki tulee muuttumaan parempaan suuntaan". No tietenkin uskoin tämän koska se on minun äitini!

Pikku hiljaa aloin huomaamaan ettei mikään ole muuttunut, vaan pahentunut. Kaupasta tulee kaljaa ja käydään lähibubissa. Aloin huolestua ja puhuin siskolle tästä ja sisko puhui äidille. Mutta sekään ei auttanut – ei äiti kuunnellut sanan sanaa mitä ollaan puhuttu sille! Nyt olen mennyt puhumaan asiasta ja olen saanut hyvin tukea koulun puolesta!

Yhtenä aamuna äiti tuli sänkyni viereen ja sanoi "nyt kaikki tulee muuttumaan, lupaan olla juomatta ja hakee apua ja rakastan sua ihan hirveesti". No totta kai uskoin jokaiseen sanaan mitä se sanoi ja uskottelinki jo itselleni että nyt se on tosissaa ja haluaa tehdä asialle jotakin. Kului muutama päivä, jotka meni oikein hyvin. Ajattelin silloin että "saankohan nyt olla onnellinen ja saankohan nyt iloisen äitin". Mutta aloin löytää piilopulloja ja ihmettelin kun äitillä "seisoo" silmät päässä, mutta en ole nähnyt hänen juovan. Tajusin että äiti juo salaa! LUE LISÄÄ about Minun tarinani: Voimat loppuu.. Mutta koita olla vahva!

Minun tarinani: "Avaa ovi, koti on kaukana"

takaapäin kuvattu punatukkainen ihminen, taustalla järvimaisema

Minun tarinani alkaa 6-vuoden iässä, tai oikeastaan sitä jo aiemmin, mutta tämän tapahtuman muistan tarkemmin kuin minkään muun. Istuin autossa kahden siskoni kanssa syöden jäätelöä, veljelläni oli jonkinlainen palaveri sosiaalityöntekijöiden ja äitini kanssa. Kunnes se kirottu puhelin soi. Nuorempi isosiskoistani vastasi puhelimeen, se oli äitini.. Minulle ei kerrottu mitään, edes syytä siihen miksi molemmat siskoni alkoivat itkeä ja itku ei lakannut. He ajoivat minut paikkaan johon äitini oli jätetty, näin äitini juoksevan luokseni ja veljeäni pidettiin kiinni kauempana, hän oli 8-vuotias tuolloin. Äitini halasi minua, taas viinalta haisten ja samalla minut vietiin vieraaseen autoon. Ja sinne jäin. En tuntenut ihmisiä vieressäni, olin paniikissa oleva lapsi joka vain ihmetteli kaikkien käytöstä. Miksi? Kuka? Mitä tapahtuu? Saankohan syödä jäätelöä autossa?

Auto liikkui, enkä nähnyt sen koommin äitiäni, siskojani, mummuani tai muita läheisiä moneen kuukauteen. Elämäni oli tätä kaikkea ennen kamalaa. Kumpikaan sisaruksistani ei asunut kotona, vain veljeni, minä, äitini ja äitin miesystävä. Huutoa, viinaa, kaljaa, kovaa musiikkia, yksinäisyyttä, muuttamista, raha-huolia, väkivaltaa. Niitä sain kokea 6-vuotiaaseen asti. Minä olin perheen äiti niillä ajoilla kun oma äitini oli parin viikon ryyppyreissuilla, ties missä. Kissan ruualla pärjäsimme veljeni kanssa jos alahyllyn ruoat loppuivat, tai jompikumpi ei enää uskaltanut nousta korkealle jakkaralle, että ylettyisi ylähyllylle parintuhannen kaatumisen jälkeen. Ehkä kaiken tämän äitissäni sai aikaan isäni kuolema minun ollessa 2-vuotias. Isäni hirtti itsensä, en vieläkään tiedä miksi. Ehkä parempi etten tiedä. Mutta huostaanottoni yhteydessä minut vietiin paikkaan X. Ainut turva minulla oli minun veljestäni. Mutta parin viikon päästä hänetkin siirrettiin toiseen paikkaan, joten viimeinenkin ihminen vietiin minulta pois. Olin yksin, vieraassa paikassa, vieraita ihmisiä jotka sanoivat olevansa töissä siinä paikassa. Mitä se tarkoitti? Oliko minussa jotain vialla? Missä äiti? LUE LISÄÄ about Minun tarinani: "Avaa ovi, koti on kaukana"

Minun tarinani: Elämä ei oo helppoo kenellekkään..

moniväristä lippunauhaa puiden lehvistössä

Vanhemmat oli naapurissa viettääs aikaa ja toki mukaan kuului alkoholia. Äidilläni ei ole mikään maailman paras viinapää ja sen huomaa kuka tahansa. Ja isommalla porukalla pääsi sattumaan vahinko. Äiti putosi portaat alas.. Ensiapuunhan siinä sitten jouduttiin ambulanssilla. Seuraavana aamuna kun isän kanssa haimme äidin sairaalalta autossa tunnelmat oli hiljaiset. En uskaltanut katsoa äidin naamaa. Oli mustelmaa ja kulmakarvan kohdalla tikkejä. Kotona suoraapäätä tulin huoneeseeni. Oli pakko päästä puhumaan ystävilleni pahasta olostani. Aleksi (nimi muutettu) ei ollut paikalla joten juttelin toiselle ystävälleni. Lopulta kun Aleksi sitten saapui paikalle aloin purkaa tunteitani. Aleksi kuunteli ja lohdutti, koska tiesi että minun on saatava puhua asioista. Sillä sairastin siitä hetkestä noin vuosi takaperin masennusta. Monesti olin keskusteluista lähtenyt pois aikomuksena satuttaa itseäni. Joka kerta kuitenkin joku ehti väliin. Vaikka aina suutuinkin siitä silmittömästi kun en päässyt pois kaiken pahan keskeltä. Kuitenkin nyt parantuneena olin monesti kiitellyt Aleksia ja muita siitä, että olivat loppujen lopuksi estäneet aikeeni.

Nyt kun tapahtuneesta oli kulunut jo jonkin aikaa. Äidin käteen sattuu edelleen. Hän meni lääkäriin ja selvisi että olisi pitänyt tulla parin viikon päästä takaisin, jos kättä särkisi. Äidille oli kuitenkin sanottu että parin kuukauden päästä. Näimpä mielestäni kyseessä on hoitovirhe, mutta ei asialle mahda enää mitään. Tapahtunut mikä tapahtunut. Lääkäri ilmoitti että käsi paranisi levolla ja lääkkeillä. Mutta yhä edelleenkin äidin käsi on kipeä ja hän odottaa leikkaukseen pääsyä. LUE LISÄÄ about Minun tarinani: Elämä ei oo helppoo kenellekkään..