Kokovartalofiilis: Pari sanaa rakkaudesta

Valokuva auringonlaskusta; etualalla vasemmalla kaksi ihmistä, joiden siluetit näkyvät auringonlaskua vasten.
Vain Disneyn maailmassa pitää pysytellä hirviön kyljessä loppuikänsä odottamassa muutosta. Vain niissä hirviöt ovat oikeasti lempeitä ja väärinymmärrettyjä jättejä. Täällä tosielämässä hirveiden kipujen kautta ei synny sadun onnellisia loppuja. Huonoissa suhteissa pinnistelijöille ei ole luvassa urheusmitaleja. Älä jää sellaisia odottamaan. 
 
Populaarikulttuurin keinoin meidän annetaan ymmärtää, että ihmissuhteissa kuuluu kokea hillittömän kokoisia tunneryöppyjä, tai muuten ei ole kyse jostakin tärkeästä. Että on oltava mielettömiä onnen huippuja, täydellistä täyttymystä, ja sitten sitä synkkää, kivuliasta ja hirveää. Usko minua kun sanon, että se ei ole totta! 
 
Musiikki- ja elokuvateollisuus elää riutuvasta rakkaudesta. Se iskostaa ihmisten päihin ihmeellisiä, tuhoisiakin tulevaisuuden odotuksia. Lauluissa toinen omistetaan, rakennetaan uudelleen, kootaan palasista, täydennetään ja mitä vielä. Elokuvissa rakkaus repii ja raastaa, kunnes sitten palkitsee ikuisella onnella. 
 
Näin ei sitten oikeasti ole. Katsotaanpa vähän, mitä meille yritetään sepittää. 
 
Esimerkki: Jesse Kaikurannan rakkaus kappaleessa "Vie mut kotiin" on minusta sitä myrkyllisintä laatua. Pliis älä usko, kun hän laulaa: 
 
Vie mut kotiin uudelleen
laita mun pää ja sydän paikoilleen
Koske mua niin, etten voi enää unohtaa
kuka on se joka minut omistaa
Vie mut kotiin
 
Rakkaus ei ole toisen ihmisen hoivaamista tai pelastamista. Ei, vaikka usein niin uskotellaankin. Älä ikinä odota ketään laittamaan sydäntäsi ja päätäsi paikoilleen, sillä se on sinun oma hommasi. Äläkä koskaan, hetkeäkään, ajattele, että rakkaudella ja omistamisella olisi mitään tekemistä toistensa kanssa. 
 
Jesse  jatkaa vielä todella vaarallisen parisuhteen reseptiä laulaessaan:
 
En anna takuita, nyt riskillä vaan
Rakkaus saattaa satuttaa
Muista, ettei vaihtaa saa
jos alkaa kaduttaa
Vie mut kotiin
 
Rakkaus kyllä saattaa joskus jonkin verran koskea, sillä kahden ihmisen yhteiselämä vaatii usein vähän harjoittelua ja aina jonkin verran kompromisseja. Muista kuitenkin, että fyysistä kipua oikea rakkaus ei aiheuta koskaan, ja jos alkaa tulla toistuvasti henkistä kipua, on todellakin syytä vaihtaa, sanoi Jesse mitä hyvänsä! Kyllä saa kaduttaa! Jos joku juttu tuntuu vähän väärältä, se tosi usein sitä onkin. 
 
Ihanaa, syvää ystävyyttä ja kestävää rakkautta voi tuntea hyvin paljon pienemmilläkin kirjaimilla. Repivät tunteet eivät ole tae mistään hyvästä, usein päinvastoin. Ärsyynnyn joka kerta, kun joku sanoo lähteneensä suhteesta siksi, että “tunne laimeni”. Siellä laimenevan tunteen lomassa asuu usein just se kestävä, hyvä ja terveellinen rakkaus. Ensiroihahdukset ovat ehkä ärhäköitä, mutta todellinen tunteminen alkaa tasaisemmista tunnelmista. 
 
Ja mä teen parhaani ja enemmänkin
et sä et pety milloinkaan
vannon sen
Sä korjasit mut taas
 
Herra Kaikuranta, älä hyvä ihminen opeta kuulijallesi, että ihmissuhteissa on kyse kenenkään korjaamisesta! Ja kyllä ihmissuhteissa tulee pettymyksiäkin, ja se on ihan ok. Sinä et ole mikään puolikas, jonka tehtävä on hakea se kokonaiseksi tekevä vastakappale jostakin hinnalla millä hyvänsä.
 
Olen sanonut tämän ennenkin, mutta haluan painokkaasti toistaa: sinä olet kokonainen tyyppi ihan itseksesikin. Just hyvä noin.  
 
Elämässä ei tule ketään täydentämään sinua. Paremmaksi puoleksesi. Pelastamaan sinua miltään, keltään tai itseltäsi. 
 
Sinä itse olet se tyyppi, jolla on oma elämäsi rakennettavana sellaiseksi, että tulet siinä toimeen omillasi. Se vaatii joskus kivuliaidenkin läpikäymisten aikoja, mutta kannattaa. Käytä siihen riittävästi aikaa. Älä kiirehdi kenenkään syliin hakemaan tunnetta siitä, että olet tärkeä. Sinä olet jo tärkeä, ihan itsenäsi.
 
Sitten, kun tiedät hyvin kuka itse olet, on toisen kanssa oleminen ihan eri tavalla kivaa, antoisaa ja turvallista. Sitten ei tarvitse korjata, pelastaa tai täydentää. Sitten riittää rakastaminen. 
 
 
Teksti: Ani, Kuva: Aino Huotari
 

Kommentoi