Äidin juominen

Minun tarinani: Smile and breathe, you got this

Kuvassa näkyy mikrofoni sumeaa taustaa vasten.

Oniisanin pitämä puhe Alkon järjestämässä Et ole yksin -vastuullisuusseminaarissa 10. lokakuuta.

Meitä alkoholistien läheisiä ja etenkin lapsia on todella paljon Suomessa. Osa jää aivan varmasti piiloon. Alkoholi jättää jälkensä käyttäjän lapseen aina, joissakin tilanteissa rajummin kuin toisissa. LUE LISÄÄ about Minun tarinani: Smile and breathe, you got this

Minun tarinani: Minusta ei ikinä tule tällaista äitiä

Kuvassa näkyy pienen lapsen kengät.

Koko lapsuuteni ja nuoruuteni ajan jouduin katsomaan äitini juomista. Se alkoi viikonloppuna ja saattoi jatkua puoleen väliin työviikkoa, sairaslomaa otettiin aina vaan lisää. Äiti saattoi istua yksin kotona ja juoda, sammui välillä ja herätessään joi lisää. Musiikki pauhasi ja jos sain volume-nappulaa vaivihkaa käännettyä hiljemmalle, se kääntyi pian takaisin max-asentoon. LUE LISÄÄ about Minun tarinani: Minusta ei ikinä tule tällaista äitiä

Minun tarinani: Puhun äänellä jonka kuulet

Mä olen kertonut omaa tarinaani niin monta kertaa, etten enää edes jaksa laskea. Mä olen kertonut tarinani psykologeille, lääkäreille, sosionomeille, opettajille, perhekodin työntekijöille, seurakunnan työntekijöille, papille, perhetyöntekijöille, päihdehuollon ammattilaisille, kavereille, tutuille, kavereiden vanhemmille, kuraattoreille, terveydenhoitajille, ensiavun työntekijöille... LUE LISÄÄ about Minun tarinani: Puhun äänellä jonka kuulet

Minun tarinani: Kun keräsin sirpaleet itsestäni ehjäksi

Kuvassa näkyy lakastunut voikukka vaaleansinistä taivasta vasten.

Kämppä oli tyhjä. Pieni tyttö huokaisi helpotuksesta kun tuli kotiin. Ei äitiä ainakaan hetkeen. Hän suuntasi varovaisin askelin kohti huonettaan, pientä turvapaikkaansa. Se mihin humala ja riitely eivät ulottuneet. Hän seisahtui vakavana huoneen ovella. Vaaleanpunainen prinsessahuntu sängyn yläpuolella oli sotkussa ja solmulla. Päiväpeitto rytyssä. Kaikki pehmolelut olivat pitkin lattiaa. LUE LISÄÄ about Minun tarinani: Kun keräsin sirpaleet itsestäni ehjäksi

Minun tarinani: "Avaa ovi, koti on kaukana."

Minun tarinani alkaa 6-vuoden iässä, tai oikeastaan sitä jo aiemmin, mutta tämän tapahtuman muistan tarkemmin kuin minkään muun. Istuin autossa kahden siskoni kanssa syöden jäätelöä, veljelläni oli jonkinlainen palaveri sosiaalityöntekijöiden ja äitini kanssa. Kunnes se kirottu puhelin soi. Nuorempi isosiskoistani vastasi puhelimeen, se oli äitini.. LUE LISÄÄ about Minun tarinani: "Avaa ovi, koti on kaukana."

Fragile ─ särkyvää: kertomus lapsesta alkoholinkäytön varjoissa

Fragile – särkyvää -esitys tarttuu aiheeseen, josta vieläkin liian usein vaietaan. Teos tuo esiin ne tunteet, joita lapsi kokee ja joutuu piilottelemaan, kun perheessä on aikuinen, joka juo liikaa. LUE LISÄÄ about Fragile ─ särkyvää: kertomus lapsesta alkoholinkäytön varjoissa

Minun tarinani: Sivusta seurannut

valokuva: ikkunan takaa kuvattu lasten turvaistuin, jossa teksti "protect your child"

Olen kohta 13-vuotias urheilua harrastava tyttö. Olen koko ikäni joutunu seuraamaan vierestä kun äitini on käyttänyt suuria määriä alkoholia. Minusta se tuntuu niin pahalta koska en periaatteessa voi asialle mitään. LUE LISÄÄ about Minun tarinani: Sivusta seurannut

Vierasvlogi – Kokovartalofiilis: Tunnejemmarin tunnustukset

Kokovartalofiilis-blogin Ani Kellomäen vierasvlogisarjan uudessa jaksossa aiheena omien tunteiden tunnistaminen ja niiden näyttäminen toisille.  LUE LISÄÄ about Vierasvlogi – Kokovartalofiilis: Tunnejemmarin tunnustukset

Varjoblogi: Varjiksen Riikka esittäytyy

graffiti, jossa monennäköisiä ihmisiä ja kaupunkimaisemaa

"Moikka!

Olen Riikka, Varjomaailman uusi aikuinen. Viime vuosina olen työskennellyt erityisesti syrjinnänvaarassa olevien nuorten kanssa niin verkossa kuin reaalimaailmassakin. Lisäksi olen tehnyt vihapuheen ja rasismin vastaista sekä kaikkien ihmisten yhdenvertaisuutta edistävää kampanjointityötä. LUE LISÄÄ about Varjoblogi: Varjiksen Riikka esittäytyy

USEIN KYSYTYT KYSYMYKSET, OSA 11

kuva kyltistä, jossa teksti "The heart wants what the heart wants"
Kysymys: En tiedä mitä tehdä, mutta tämä vaikuttaa minuun negatiivisesti. Äiti ja isä juo joka päivä, yksi kaksi tölkkiä ei riitä illassa... Olen pyytänyt monta kertaa vanhempia lopettamaan, mutta lupaukset on rikottu vielä saman päivän aikana. Joudun myös välillä auttamaan äidin tai isän sänkyyn. En silti halua ajatella, että äiti ja isä on alkoholisteja! 

Minun tarinani: Äitiä ikävä

Useita ihmisiä kävelykadulla, etualalla nainen ja tyttö käsi kädessä. Nainen osoittaa tytölle jotakin. Ihmisten takaa paistaa laskeva aurinko.
HUOM: Isä ja äiti eronneet isän liiallisen alkoholinkäytön takia. 
 
Kaikki alkoi kun olin noin kuusivuotias. Äiti joi välillä, ja olin sillon mummoni luona. Silloin mulle kerrottiin, että äiti ja minä muutetaan kaupunkiin ja olisin muuton ajan mummolassa. (Sossut kertoivat siis.)
 

USEIN KYSYTYT KYSYMYKSET, OSA 8

piirroskuva kauriista ja teksti: "In a few days the broken bones had begun to knit".
Kysymys: Miten voin auttaa koiraani? Äitini oli alkoholin vaikutuksen alaisena, eikä huomannut kun koirani söi ison määrän suklaata ja tuli kipeäksi. Jos koirani kuolee, mitä voin tehdä? Syytän äitiä, olen keskustellut hänen ja isäpuolen alkoholiongelmasta kuraattorille. Hän teki minusta lastensuojeluilmoituksen.
 

Varjomaailma päivystää myös joulunpyhinä!

meemikuva, jossa kala ja viinipulloja, päälle kirjoitettu teksti: "Kaikilla kiva joulu kuha ei juo liikaa".

Varjomaailma on auki myös joulunpyhinä ja uutena vuotena, paikalla aikuinen joka päivä!

 

Voit olla yhteydessä seuraavia linkkejä pitkin ihan missä tahansa mieltä painavassa asiassa itse valitsemallasi tyylillä:

Neuvontapalvelun kautta voit kysyä mitä tahansa täysin nimettömästi. LUE LISÄÄ about Varjomaailma päivystää myös joulunpyhinä!

Minun tarinani: Ikävä, kaipuu...

Valokuva roskakorin reunasta/kaiteesta, jossa lukee "New York City". Tekstin viereen kiinnitetty tarra, jossa teksti: "It hurts now but it will get better. I promise" ja tikkuhahmo sydän kädessään.
Mä olen nuori, myönnän sen, mutta mä väitän, että nuorillakin voi olla ongelmia, isojakin. 
 

Kanava nuorilta vanhemmille on auki!

Turkoosin ja keltaisen sävyinen banneri, jossa lukee "Kanava nuorilta vanhemmille", "#lasinenlapsuus", "#FragileChildhood" sekä "Yhteistyössä Radio Helsinki 98,5"
Aikuiset haluavat kasvattaa nuoristaan vastuullisia alkoholinkäyttäjiä täysi-ikäisyyden saavutettuaan. Kulkeeko viesti toisinpäin? Voiko nuori kysyä vanhemmaltaan: oletko koskaan ajatellut, miltä juomisesi minusta tuntuu?
 

USEIN KYSYTYT KYSYMYKSET, OSA 6

valokuva veteen heijastuvasta patsaasta ja talon seinästä
 
Kysymys: Minä pelkään alkoholia ja ajatus siitä kuvottaa ja ahdistaa. Se on kuin häkki ympärilläni, mitä teen ja tunnenko väärin? Ja miten saisin hillittyä pelkoani?
 

Tietoisku 12: Mitä on oppilashuolto?

valokuva oviaukosta ja lattialla olevasta ovimatosta, jossa "Welcome"-teksti
PIKAOPAS: MITEN PYYDÄN APUA KOULUN AIKUISELTA?
 
1. Päätä, kuka koulun aikuisista on mielestäsi luotettava ja helposti lähestyttävä. Esim. opo, kuraattori, terkkari?
 

Tietoisku 11: Mitä on perheterapia?

valokuva tummasta seinästä, johon on valkoisella maalattu teksti: "Make sense not war".
Psykoterapeutin ammattinimike voi herättää kummallisia ajatuksia itse kussakin. Tittelin alla voi tehdä töitä monenlaisten ihmisten kanssa, myös päihdeongelmaisten perheiden parissa. Tällöin yleensä tuetaan yksilöä, pariskuntaa tai koko perhettä perheterapian ja pariterapian keinoin. 
 

USEIN KYSYTYT KYSYMYKSET, OSA 3

valokuva: lasikuulapelin yksityiskohta
Kysymys: Haluaisin saada ongelmaani pidempiaikaista ja ammattimaista apua, joten mitä minun kannattaa tehdä, ketä pitää lähestyä ja mitä voin sanoa? Olen käynyt koulupsykologilla, mutten ole saanut suutani auki ongelmien vakavuudesta ja häiriöistä.
 

USEIN KYSYTYT KYSYMYKSET, OSA 2

valokuva: mustavalkoinen, kuviollinen posliinilautanen ruudullisessa pöytäliinalla; lautasella korvapuusti
Kysymys: Äidilläni on alkoholiongelma ja se, että hän juo itsensä humalaan ahdistaa minua valtavasti. Hän ei kuuntele, jos yritän puuttua asiaan. Äitini on humalassa joka toinen päivä joskus, joka viikko ainakin, ja jopa pari päivää putkeen. Jos hän juo kaljaa, pulloja menee viisi tai seitsemän, tölkkejä enemmän.

Minun tarinani: Ainoa lapsi

vlokuvassa osittain näkyvä ihminen, joka kantaa skeittilautaa käsissään, kädessä tatuointeja ja tummat vaatteet päällä
Olen isäni ja äitini ainoa lapsi. Molemmat vanhemmistani ovat alkoholinkäyttäjiä. Aloin tajuamaan tämän noin 10-13-vuotiaana, mutta olen joutunut kärsimään tämän takia tietämättäni koko elämäni ajan. 
 

USEIN KYSYTYT KYSYMYKSET, OSA 1

valokuva: käsi pitelee puukkoa, joka on lyöty puunpalaseen
Kysymys: Äidin juominen loppui jo vuosi sitten ja oma alamäki vasta alkaa. Viiltelen. Mitä teen ja mistä apua?
 

Varjomaailman seuraava nettiryhmä alkaa 31.8. - tervetuloa mukaan!

valokuva: seinä, jolla mustavalkoisia kuvia ja valonheijastuksia

Heippa!    

Olet lämpimästi tervetullut mukaan Varjomaailman supersuosittuun ja ulkopuolisilta suljettuun nettiryhmään. Aiheena on tietty aikuisten juominen - jos se sinua  yhtään mietityttää, niin paikka on just sinulle!   LUE LISÄÄ about Varjomaailman seuraava nettiryhmä alkaa 31.8. - tervetuloa mukaan!

Minun tarinani: Vaikeita aikoja

valokuva: käsi pitelee älypuhelinta, jonka lasi on rikkoutunut; puhelimen ruudulla valokuva ihmisistä ja koirista
Olen tyttö ja elämäni on ollut aia välillä hankalaa. 
 
Kun olin lapsi, äitini ja isäni riitelivät aina kun jompikumpi oli humalassa, yleensä se oli isä. En silloin ymmärtänyt oikeastaan siitä mitään, mutta nyt viimeisen puolen vuoden aikana on ruvennut tulemaaan ns. vaikeita aikoja.
 

Koulukuraattorin seitsemän vinkkiä hyvään ja turvalliseen kesälomaan

valokuva: järvimaisema, etualalla vene, josta roikkuu paljaat jalat ja airo, taustalla havumetsää
Kesä on ihanaa valon ja lämmön aikaa, silloin rentoudutaan kouluvuoden kiireistä. Joillekin nuorille kesäloma on kuitenkin kaikkea muuta kuin mukavaa yhdessäoloa läheisten kanssa. 
 

Kokovartalofiilis: Oman elämän kynnyksellä

Valokuva pesukoneesta, jonka päällä pullo pyykinpesuainetta ja pesulakuitti.

Kun ensimmäistä kertaa muutin omaan kotiin, olin 17-vuotias lukiolainen. Muutin kolmen tytön kommuuniin Helsingin Töölöön. Siksi, että sinne pääsi. Siksi, että mikä vain oli muutos parempaan.

Kotona oli ollut jo vuosien ajan sellainen kaoottinen karuselli käynnissä, että mikä vain tuntui sen jälkeen rauhan tyyssijalta. LUE LISÄÄ about Kokovartalofiilis: Oman elämän kynnyksellä

Minun tarinani: Millaista on olla onnellinen?

Valokuvan etualalla takaapäin kuvattu huppupäinen ihminen, jolla nuttura korkealla pään päällä. Taka-alalla sumuinen, luminen maisema.
Kaikki tämä alkoi jo ennen kuin synnyinkään. Mun siskoni on kokenut samoja (ja toki erilaisia) kokemuksia kuin minä. On ollut niin monia kertoja, kun olen ahdistunut siitä, hengittääkö isä, selviääkö hän jne. Isäni on siis juonut viinaa aina vapaa-ajallaan (lähes joka päivä, koska nykyään taksikuski) ihan liikaa jo monen kymmenen vuoden ajan.
 

Kokovartalofiilis: Bailut päälaellaan

valokuva: kuvan etualalla naamiaisasuun pukeutunut ihminen kadulla, taustalla seisoo poliisi ja autoja
Tää olis nyt tällainen nuori ja opettelisi juomaan. 
 

Minun tarinani: Kodin kunnossapito, palveluksessanne

Valokuva graffitista, jossa lukee: "Come on die happy".
Ei näistä puhuta, ei sanota sanaakaan, ei kellekkään, ihan normaalia tää on, hymyillää vaa nii kaikki menee hyvin.
 
Näin mä oon oppinu elämään. Oon nyt 16-vuotias naisen alku, valmiina elämään positiivisena ja iloisena, aina auttavana ja välittävänä. Sen sinäkin näät ulospäin...
 

Varjoneuvonta on auki: avun pyytäminen helpompaa kuin koskaan!

valokuva vanhasta ikkunallisesta puuovesta, johon liimattu aukioloajat ja lappu, jossa lukee "hetkinen 5 min."
Varjomaailma.fi-verkkopalveluun on avattu uusi, täysin nimetön neuvontapalvelu, eli Varjoneuvonta. Se löytyy osoitteesta /varjomaailma.fi/varjoneuvonta ja sivuston ylänavigaatiosta.
 

Kokovartalofiilis: Vihan lyhyt oppimäärä

valokuva graffitista, jossa valkoisia irvisteleviä haamuja
Vihaa sinänsä oli lapsuudenkodissani kyllä paljonkin, ja se oli pelottavaa, vaarallista ja vältettävää. En oppinut lapsuudenkodissani tuntemaan ja näyttämään sitä oikealla tavalla. En päässyt harjoittelemaan sitä turvassa.

Kokovartalofiilis: Kulissimestarin tunnustukset

valokuva: lähikuva käsistä, jotka kirjoittavat postikorttia ja pitelevät puoliksi syötyä jäätelöpuikkoa
Moi! Olen Ani Kokovartalofiilis-blogista. Elämässä menee nyt hyvin, mutta aina ei ole mennyt. Olisipa ollut Varjomaailman tyyppinen paikka silloin, kun olin sun ikäinen! 
 

Varjomaailman seuraava nettiryhmä alkaa 2.2.2015 - tervetuloa mukaan!

valokuva: iso joukko ihmisiä istuu kallionkielekkeellä
Varjomaailmassa alkaa 2.2.2015 järjestyksessään 15. supersuosittu ja ulkopuolisilta visusti suljettu nettiryhmä.

Minun tarinani: Rankka lapsuus kasvattaa astetta kovempia jätkiä

valokuva: takaapäin kuvattuna kaksi ihmistä polkupyörällä vihreässä maisemassa, toinen ajaa ja toinen seisoo tarakalla
Kirjoittanut: Dizh
 
Kaikkihan alkoi noin kolme vuotta sitten. Tai paremminkin, silloin se kaikki meni pahemmaksi. Kolme vuotta sitten minut huostaanotettiin ensimmäisen kerran. 
 

Tietoisku 8: Lapsen oikeuksien päivä - myös teinillä on oikeus leikkiin

valokuva: sydämen muotoisesta ikkunasta näkymä ulos lasten leikkipaikalle
Tänään vietetään kansainvälistä Lapsen oikeuksien päivää. Lapsen oikeuksien päivänä on joka vuosi eri teema. Tänä vuonna teemana on lapsen oikeus leikkiin. Leikkiminen ei ole vain pikkulasten oikeus, vaan myös teinillä pitää olla oikeus leikkiin, vapaa-aikaan ja hölmöilyyn. Teinillä on oikeus tulla nähdyksi ja kuulluksi lapsena, eikä hänen vastuullaan ole aikuisten asiat.
 

Tietoisku 5: Tunteita ja reaktioita

valokuva: taustalla epätarkka kaupunkimaisema, etualalla ihmisen kädet parvekkeen kaiteella
Erilaiset tunteet kuuluvat elämään. Kaikilla meistä on hyviä ja huonoja päiviä. Tunteita ei tarvitse hävetä tai peitellä. Ne etsivät joka tapauksessa kohdan, josta putkahtaa esille. Erilaiset tunteet herättävät reaktioita, joiden pohjalta toimimme. Tämän jutun tarkoitus on pohtia sellaisia tunteita ja reaktioita, jotka syntyvät elettäessä lähekkäin liikaa juovan aikuisen kanssa. 

Minun tarinani: Voimat loppuu.. Mutta koita olla vahva!

farkkukankaan päällä pieniä kiviä kasattuna sydämen muotoon

Kerron tässä oman tarinani siitä miten olen "joutunut" tähän tilanteeseen. Vanhempani erosivat kun olin 4-vuotias. Asuttiin silloin Espanjassa. Kun vanhempani erosivat isäni jäi sinne ja muutettiin siskoni, koirani ja äitini kanssa Suomeen takaisin. No äitini löysi uuden miehen ja se oli tosi mukava ja ihana ihminen kerrakseen. Vuodet kuluivat ja alkoi tulla riitoja ja niistä päästiin yli, siskoni sanoin minulle että "oletko huomannut että äiti voisi jopa olla alkoholisti" no en tietenkään vielä ala-aste iässä tajunnut sitä! Äiti joi ja joi sammui usein sohvalle ja isäpuolen kanssa kateltiin kyllästyneenä siihen touhuun.

Vähän päälle vuosi sitten he erosivat 10 vuotta kestäneestä avioliitosta. Ja siskoni oli jo muuttanut muutama vuosi sitten pois kotoota. Kun muutimme äitin kanssa pois, äitini sanoi että "kaikki tulee muuttumaan parempaan suuntaan". No tietenkin uskoin tämän koska se on minun äitini!

Pikku hiljaa aloin huomaamaan ettei mikään ole muuttunut, vaan pahentunut. Kaupasta tulee kaljaa ja käydään lähibubissa. Aloin huolestua ja puhuin siskolle tästä ja sisko puhui äidille. Mutta sekään ei auttanut – ei äiti kuunnellut sanan sanaa mitä ollaan puhuttu sille! Nyt olen mennyt puhumaan asiasta ja olen saanut hyvin tukea koulun puolesta!

Yhtenä aamuna äiti tuli sänkyni viereen ja sanoi "nyt kaikki tulee muuttumaan, lupaan olla juomatta ja hakee apua ja rakastan sua ihan hirveesti". No totta kai uskoin jokaiseen sanaan mitä se sanoi ja uskottelinki jo itselleni että nyt se on tosissaa ja haluaa tehdä asialle jotakin. Kului muutama päivä, jotka meni oikein hyvin. Ajattelin silloin että "saankohan nyt olla onnellinen ja saankohan nyt iloisen äitin". Mutta aloin löytää piilopulloja ja ihmettelin kun äitillä "seisoo" silmät päässä, mutta en ole nähnyt hänen juovan. Tajusin että äiti juo salaa! LUE LISÄÄ about Minun tarinani: Voimat loppuu.. Mutta koita olla vahva!

Minun tarinani: "Avaa ovi, koti on kaukana"

takaapäin kuvattu punatukkainen ihminen, taustalla järvimaisema

Minun tarinani alkaa 6-vuoden iässä, tai oikeastaan sitä jo aiemmin, mutta tämän tapahtuman muistan tarkemmin kuin minkään muun. Istuin autossa kahden siskoni kanssa syöden jäätelöä, veljelläni oli jonkinlainen palaveri sosiaalityöntekijöiden ja äitini kanssa. Kunnes se kirottu puhelin soi. Nuorempi isosiskoistani vastasi puhelimeen, se oli äitini.. Minulle ei kerrottu mitään, edes syytä siihen miksi molemmat siskoni alkoivat itkeä ja itku ei lakannut. He ajoivat minut paikkaan johon äitini oli jätetty, näin äitini juoksevan luokseni ja veljeäni pidettiin kiinni kauempana, hän oli 8-vuotias tuolloin. Äitini halasi minua, taas viinalta haisten ja samalla minut vietiin vieraaseen autoon. Ja sinne jäin. En tuntenut ihmisiä vieressäni, olin paniikissa oleva lapsi joka vain ihmetteli kaikkien käytöstä. Miksi? Kuka? Mitä tapahtuu? Saankohan syödä jäätelöä autossa?

Auto liikkui, enkä nähnyt sen koommin äitiäni, siskojani, mummuani tai muita läheisiä moneen kuukauteen. Elämäni oli tätä kaikkea ennen kamalaa. Kumpikaan sisaruksistani ei asunut kotona, vain veljeni, minä, äitini ja äitin miesystävä. Huutoa, viinaa, kaljaa, kovaa musiikkia, yksinäisyyttä, muuttamista, raha-huolia, väkivaltaa. Niitä sain kokea 6-vuotiaaseen asti. Minä olin perheen äiti niillä ajoilla kun oma äitini oli parin viikon ryyppyreissuilla, ties missä. Kissan ruualla pärjäsimme veljeni kanssa jos alahyllyn ruoat loppuivat, tai jompikumpi ei enää uskaltanut nousta korkealle jakkaralle, että ylettyisi ylähyllylle parintuhannen kaatumisen jälkeen. Ehkä kaiken tämän äitissäni sai aikaan isäni kuolema minun ollessa 2-vuotias. Isäni hirtti itsensä, en vieläkään tiedä miksi. Ehkä parempi etten tiedä. Mutta huostaanottoni yhteydessä minut vietiin paikkaan X. Ainut turva minulla oli minun veljestäni. Mutta parin viikon päästä hänetkin siirrettiin toiseen paikkaan, joten viimeinenkin ihminen vietiin minulta pois. Olin yksin, vieraassa paikassa, vieraita ihmisiä jotka sanoivat olevansa töissä siinä paikassa. Mitä se tarkoitti? Oliko minussa jotain vialla? Missä äiti? LUE LISÄÄ about Minun tarinani: "Avaa ovi, koti on kaukana"

Minun tarinani: Elämä ei oo helppoo kenellekkään..

moniväristä lippunauhaa puiden lehvistössä

Vanhemmat oli naapurissa viettääs aikaa ja toki mukaan kuului alkoholia. Äidilläni ei ole mikään maailman paras viinapää ja sen huomaa kuka tahansa. Ja isommalla porukalla pääsi sattumaan vahinko. Äiti putosi portaat alas.. Ensiapuunhan siinä sitten jouduttiin ambulanssilla. Seuraavana aamuna kun isän kanssa haimme äidin sairaalalta autossa tunnelmat oli hiljaiset. En uskaltanut katsoa äidin naamaa. Oli mustelmaa ja kulmakarvan kohdalla tikkejä. Kotona suoraapäätä tulin huoneeseeni. Oli pakko päästä puhumaan ystävilleni pahasta olostani. Aleksi (nimi muutettu) ei ollut paikalla joten juttelin toiselle ystävälleni. Lopulta kun Aleksi sitten saapui paikalle aloin purkaa tunteitani. Aleksi kuunteli ja lohdutti, koska tiesi että minun on saatava puhua asioista. Sillä sairastin siitä hetkestä noin vuosi takaperin masennusta. Monesti olin keskusteluista lähtenyt pois aikomuksena satuttaa itseäni. Joka kerta kuitenkin joku ehti väliin. Vaikka aina suutuinkin siitä silmittömästi kun en päässyt pois kaiken pahan keskeltä. Kuitenkin nyt parantuneena olin monesti kiitellyt Aleksia ja muita siitä, että olivat loppujen lopuksi estäneet aikeeni.

Nyt kun tapahtuneesta oli kulunut jo jonkin aikaa. Äidin käteen sattuu edelleen. Hän meni lääkäriin ja selvisi että olisi pitänyt tulla parin viikon päästä takaisin, jos kättä särkisi. Äidille oli kuitenkin sanottu että parin kuukauden päästä. Näimpä mielestäni kyseessä on hoitovirhe, mutta ei asialle mahda enää mitään. Tapahtunut mikä tapahtunut. Lääkäri ilmoitti että käsi paranisi levolla ja lääkkeillä. Mutta yhä edelleenkin äidin käsi on kipeä ja hän odottaa leikkaukseen pääsyä. LUE LISÄÄ about Minun tarinani: Elämä ei oo helppoo kenellekkään..

Tietoisku 1: Kun perheessä juodaan

hiekkarannalla aikuinen, jolla harteillaan lapsi

Usein ajatellaan, että liika alkoholin tai muiden päihteiden käyttö on ihmisen oma asia ja ongelma. Juominen kuitenkin tapahtuu yleensä muiden seurassa ja siksi se vaikuttaa ympärillä oleviin ihmisiin. Esimerkiksi ystävät, puoliso ja lapset joutuvat yleensä seuraamaan läheltä, miten alkoholi vaikuttaa sen käyttäjään – ja kärsivät humalaisen arvaamattomasta käytöksestä.

Sellaisilla lapsilla ja nuorilla, joiden lähellä olevat aikuiset juovat liikaa, on kiistaton oikeus saada itselleen apua, tukea, luotettavia aikuisia ja terveitä ihmissuhteita.

Apua voi olla kuitenkin vaikea saada, koska hankalista asioista on todella vaikea puhua kellekään. Lisäksi meillä on tapana puhua vaikeista asioista aikuisten ehdoilla. Usein ajatellaan, että huonot vanhemmat juovat liikaa eivätkä rakasta lastaan koska eivät pysty lopettamaan alkoholinkäyttöä. Sellaista ei tietenkään kukaan halua myöntää, ja siksi ongelmaa ei haluta nostaa esiin.

Juominen ei yleensä tee aikuisesta huonoa vanhempaa, mutta joskus voi kuitenkin olla, että juominen vie aikuisen huomiota liian kauas lasten asioista ja lapset jäävät vaille riittävää vanhemmuutta.

On tärkeää ymmärtää, että ei ole kenenkään toive ja oma tahto tulla riippuvaiseksi päihteistä, eli alkoholistiksi tai narkomaaniksi. Jokaisella ihmisellä on oma elämäntarinansa, mikä vaikuttaa siihen, minkälaisia hyviä ja huonoja kokemuksia hänellä on ja miten hän niistä selviää. LUE LISÄÄ about Tietoisku 1: Kun perheessä juodaan