Tietoisku: Tunne ulkopuolisuudesta

kuvassa kaksi tyttöä.

Onko sun olo ulkopuolinen, joskus jopa omien kaverien kanssa ollessasi? Tuntuuko siltä, että sussa on jotain vikaa, etkä kuulu joukkoon? Mitä jos vika ei oliskaan sussa? 

Muutama viikko sitten varjoblogissa kirjoitettiin tunteista ja niiden tunnistamisesta. Tänään ajattelin kirjoittaa vähän enemmän tunteesta, jota monet jo aikuiseksi kasvaneet lasiset lapset usein kuvaavat tunteneensa enemmän tai vähemmän koko ikänsä, mutta varsinkin nuorena tää fiilis on ollut vahva. Tämä on tunne ulkopuolisuudesta, erilaisuudesta ja siitä, että on tosi epävarma omasta itsestään ja kuulumisesta muiden ihmisten joukkoon.

Säkin oot ehkä miettinyt minkälainen oot ihmisenä. Usein tätä kelaillaan erityisesti just nuorena ja saattaa olla hyvinkin hämmentävää olla vähän hukassa itsensä kanssa. Tämä on täysin normaalia! Kaikkien nuorten kuuluukin tutustua peilistä takaisin päin katselevaan tyyppiin, joka ei ole enää lapsi muttei vielä ihan aikuinenkaan; joinain hetkinä varmempana, joskus hyvinkin hauraana. Ei ole helppoa löytää paikkaansa tässä maailmassa, vaikka kaikille meille täällä sellainen on.

Nuoruus on tosi tärkeää aikaa, lapsesta aikuiseksi ei muututa yhdessä yössä ja itsestään. Lisähaasteen tähän voivat tuoda perheen erilaiset hankaluudet. Kaikissa perheissä on joskus haasteita ja vaikeuksia, mutta toisissa perheissä niitä on paljon enemmän kuin toisissa ja ne vaikuttavat kaikkiin perheenjäseniin jollain lailla. 

Jos perheen aikuiset juo liikaa, voi kotona olla ajoittain tosi ahdistavaa, jopa kaoottista. Toisinaan se voi tarkoittaa sitä, että nuori joutuvat huolehtimaan tosi monista kodin asioista ja aikaa omille jutuille ei juuri jää.  Joskus kotona voi olla niin kaoottista, ettei sinne voi tuoda ystäviä, ajoittain joutuu jopa miettimään minne itse menisi, ettei tarvitse olla kotona. Päivät, illat ja joskus yötkin eletään sen mukaan, mitä aikuisten alkoholin juominen saa aikaan kotona. Aika kuluttavaa elämää, eikä itselle jää oikein tilaa tässä kaikessa.

Joskus epävarmuudet ja huonot jutut tuntuvatkin jyräävän kaiken hyvän alleen ja olo on tosi kurja. Voi tuntua siltä, että on tosi erilainen kuin muut ja ehkä ainoa, joka ajattelee, tuntee ja käyttäytyy näin. Muutenkaan saman ikäiset ei tunnu olevan samalla aaltopituudella. Muiden jutut tuntuvat vierailta, mielenkiinnon kohteet erilaisilta ja olo porukassakin yksinäinen ja ulkopuolinen. Sillon, kun fiilis on tosi kurja, saattaa herätä ajatus siitä, mikä mussa on vikana? Miksen osaa olla ”niin kuin muut”?

Näinhän se ei tietenkään ole, vika ei ole itsessä ja moni muukin kokee ja ajattelee samalla lailla. Kaikki tunteet on sallittuja ja usein epävarmuus tuntuu vaan itsellä: muiden silmissä on ihan ok tyyppi. Mutta vaikka tämän asian tietää ainakin jollain lailla, on se välillä vaikeata uskoa. Vai mitä mieltä olet?

Musta tuntuu aika usein siltä, että näitäkin fiiliksiä kuvailee parhaiten sellainen ihminen, joka on kokenut jotain samankaltaista itse. Niinpä tässä kohdassa käännyinkin vanhojen tuttujeni puoleen.

Olen ollut ohjaamassa vertaistukiryhmiä aikuisille, joiden kotona on juotu liikaa heidän ollessaan lapsia ja nuoria. Kyselinkin heiltä, mitä ajatuksia ulkopuolisuuden tunne herättää heissä ja mitä he haluaisivat sanoa blogin lukijoille. Tässä muutamia ajatuksia heiltä teille:

Tuntui ettei muut pidä ja välitä minusta, että minussa on jotain outoa. Oma ajatus sai tuntemaan ettei kannata yrittää ystävystyä muihin koska se kuitenkin epäonnistuisi. Oli ulkopuolinen olo lähes kaikkien ihmisten kanssa. 

Minusta tuli kiltti, näkymätön, hiljainen, arka ja etenkin ryhmätilanteet jännittivät. Mietin tarkasti etukäteen mitä sanoin kellekin. Ystävyys suhteita oli vaikea luoda, koska ei voinut olla avoin ja rehellinen ihmisille. Hain hyväksyntää tekemisen kautta. Yritin pärjätä koulussa ja liikunnassa.

”Vanhat” ryhmäläiset kuvasivat monin tavoin ajatusta siitä, että tuntui, kuin kaikilla muilla olisi ollut ”normaalia”, tavallista, onnellista ja helppoa ja vain meidän perheellä vaikeaa ja ongelmia. Tätä tunnetta on voinut hyvinkin korostaa se, että kodin asioista on saatettu kieltää puhumasta tai se on tuntunut itsestä vaikealta muuten vaan.

Kotona opetettiin, että isän alkoholin käytöstä ei saa kertoa kenellekään ja sitä kautta ajattelin että meillä on vaan tämmöinen ongelma. Koin olevani erilainen kuin muut. Muilla oli normiperhe ja meillä ongelmaperhe. Kannoin huolta asioita, olin äidin oikea käsi kun isä joi.

Myös se voi korostaa erilaisuuden tunnetta tai vaikeutta liittyä muiden oman ikäisten juttuihin, että joskus muiden ongelmat ja haasteet saattavat tuntua hyvinkin mitättömiltä, kun omassa mielessä päällimmäisenä on suuri huoli vanhemmasta, sisaruksista tai kenties jopa siitä, onko kotona ruokaa.

Välillä muistan kavereiden juttujen tuntuneen merkityksettömiltä ja jotenkin oman navan ympärillä pyörimiseltä, pienissä ympyröissä olemiselta, ikään kuin kuplassa. Olen aina ollut vähän vanha sielu.

Joskus mun teki mieli huutaa kavereille, että lopettakaa tollasten turhien asioiden miettiminen, elämässä on vähän isompiakin asioita kun jonkun bändin keikalle pääsy tai kynsilakka. Mutta kyllähän mä itekin tajusin, että ne oli niiden ongelmia ja oikeesti olin jopa kateellinen, kun omat ongelmat oli vähän isompia.

Vanhempien liika juominen saattaa siis aiheuttaa aika paljonkin pahaa ja vääristää ajatuksia myös itsestä ja omasta perheestä. On tosi tärkeätä muistaa, että jokainen meistä on erityinen, tärkeä ja kaikilla meillä on oma paikkamme tässä maailmassa. Pahaa oloa kannattaa purkaa puhumalla tai vaikka kirjoittamalla, yksin ei ole hyvä jäädä. Joskus ihan paras ”juttukaveri” voi olla päiväkirja tai lemmikki ja sekin on ihan superhyvä juttu.

Kysyessäni vanhoilta ryhmäläisiltä, mitä haluaisivat sanoa nuorille nyt, aikuisena, sain mm alla olevia viestejä teille välitettäväksi. Näiden viestien kautta toivotan kaikille hyvää viikonloppua!!

Haluaisin sanoa nuorelle, joka nyt miettii näitä juttuja, että hänellä on jotain erityistä itsessään ja sitä kannattaa vaalia, tiettyä herkkyyttä, tiettyä intuitiota, kykyä lukea ilmapiiriä, aistia jotain mitään välttämättä muut eivät aisti.

Vaikka vieläkin joskus esim omassa kaveriporukassa tunnen olevani ulkopuolinen, pytyn sen jo tunnistamaan ja järkeilemään että nää ihmiset hyväksyy mut ja mä saan olla juuri omana itsenäni tässä porukassa. Ja kumpa nuorena joku olisi sanonut mulle että mä kelpaan, muillakin on samanlaisia ongelmia kuin meidän perheellä. Että mä oon arvostettu ja nää meidän perheen ongelmat ei johdu musta. 

Et puhu tunteesta/elämätilanteestasi jonkun luotettavan ihmisen kanssa, jonkun aikuisen läheisen tai ammattihenkilön kanssa. Ja et elämästä pitää yrittää rakentaa omannäköistä ja mukavaa. Se tunne ei määrittele meitä ihmisenä ja sen kanssa pystyy elämään. Ja me voidaan tehdä ihan samoja asioita elämässä kuin kaikki muutkin. Ja että kannattaa haastaa itseään niihin tilanteisiin missä tuntee itsensä ulkopuoliseksi, jotta ne tilanteet muuttuisivat ajan myötä helpommiksi. 

**

Blogin kirjoittaja on Laura, Varjomaailman uusi aikuinen.

Moikka! Olen ennen tänne töihin tuloani työskennellyt mielenterveysjärjestöissä, pääsääntöisesti ryhmien parissa. Viime vuodet olen ollut mukana Lasinen lapsuus ryhmätoiminnoissa niin kasvokkain kuin verkossakin. Hienoa päästä mukaan Varjomaailmaan!  

Herättikö blogi sussa jotain ajatuksia? Tunnistatko itselläsi näitä mietteitä? Voit kirjoittaa kommenttisi tai halutessasi kysyä jotain alla. Täälläkin vanhempien juomisesta saa puhua!

Kuva: Aino Huotari 

Kommentoi