Minun tarinani: Rikki vieläkin

Isäni käytti alkoholia reippaasti lapsuudessani. Makuuhuoneeni oli olohuoneen vieressä ja siellä iskä aina kittas työpäivän jälkeen. Isä ei oikeastaan koskaan ollut paikalla vaan aina kun häntä näki niin alkoholi ja televisio olivat ohjelmalistassa. 

Lasten mentyä nukkumaan usein äidillä ja isällä syntyi riitaa. Muistan maanneeni sängyssä henkeäni pidätellen. Viereisestä huoneesta kuului huutoa ja aina joskus tavaroita kaatuili tai niitä heiteltiin. Valvoin monta yötä kun en oikein tiennyt mitä siellä oikeasti tapahtui mutta olin kuitenkin sen ikäinen, että ymmärsin kyseessä olevan aikuisten jutut. Aina kun oli oikein paljon meteliä kuulunut niin seuraavana aamuna äiti oli surullinen ja siitähän sen sitten tajusi ettei asiasta kannata liiemmälti kysellä. 

Nykyään asun omillani. Yläkerrassani asuu nuori pari, jolla on aina aika ajoin riitaa. Aina kun yläkerrasta alkaa kuulua huutoa henkeni salpaantuu ja jähmetyn paikoilleni. Jos olen jo ehtinyt mennä sänkyyn makaamaan saatan lojua henkeäni pidetellen monta tuntia ennen kuin saan unta.

 
**
Minun tarinani -juttusarjan kirjoitukset on kerätty Varjomaailma-sivustolta vuosina 2008–2016. Ne ovat suomalaisnuorten kokemuksia elämästä vanhemman päihdeongelman kanssa. Apua omaan tilanteeseesi saat Varjoryhmissä ja Varjoneuvonnasta.
 

Kommentoi