Minun tarinani

Olen isäni ja äitini 17-vuotias (joulukuussa 18-vuotias) ainoa lapsi. Molemmat vanhemmistani ovat alkoholinkäyttäjiä. Aloin tajuamaan tämän n. 10-13 vuotiaana, mutta olen joutunut kärsimään tämän takia jopa tietämättäni koko elämäni ajan. 

Isäni on vastuullisempi alkoholinkäyttäjä. Hän juo vain vapaa-ajoilla ja silloinkin hän ei ole kaatokännissä, mutta humalassa kumminkin. Isäni on humalassa sosiaalisempi, agresiivisempi, kyselee kaikesta liikaa ja riidanhaluisempi. 

Äitini on huonompi alkoholinkäyttäjä. Siitä kertovat menetetty työpaikka, menetetty ajokortti ja päihdehuollon kuntoutusjakso. Äiti on humalassa huolimaton, välinpitämätön, epähygieenisempi ja tuhlaa rahojansa liikaa. 

Kaikki aina alkaa siitä kun isällä alkaa vapaapäivät. Silloin hän alkaa juoda viinaa/olutta ja juovuksissa alkaa valittamaan äidille joko tärkeistä asioista (esim. maksamattomat laskut) tai aivan turhista asioista. Itse olen joko mennyt väliin, "paennut" (esim. punttisalille) tai koetin olla noteeraamaatta heitä. Kaikki loppuu siihen kun isän pitää raitistua töihin lähtöä varten. asiassa auttaa se, että isän autossa on alkolukko, jonka takia hänen pitää olla selvä kuin pullotettu lähdevesi jotta hän saa edes auton käynnistettyä. Isä siis kulkee autolla töihin. Matkaa kodin ja isän työpaikan välillä on n. 40 kilometriä. 

Ennen olen koettanut asiallisesti ja kohteliaasti sanoa isälleni (hän on pahin riitelijä meistä), että voisitteko lopettaa. Sen jälkeen isä alkaa huutaa minulle. Jossakin vaiheessa rupesin menemään riitojen väliin liitoutuen äitini puolelle, koska äitini on riitelyissä heikompi osapuoli ja on jopa joutunut isäni pahoinpitelemäksi. Viime aikoina olen ollut kurkkuani myöten täynnä vanhempieni riitelyä. Sen takia olen hyvin luokkaavasti ja agresiivisesti haukkumalla hyökännyt pääosin isääni vastaan. Jostakin syystä isä on kuunnellut minua enemmän nyt kuin silloin, kun pyysin nätisti heitä lopettamaan. Isä on muutenkin alkanut olemaan varovaisempi kun olen alkanut soittaa poliiseja rauhoittelemaan tilannetta. 

Kesäkuun alussa otin yhteyttä sosiaaliviranomaisiin. He järjestivät tapaamisen minun, minun vanhempieni ja sosiaalityöntekijöiden välille. Yhdessä sovittiin koodisana, jonka jälkeen isä lopettaa välittömästi riitelyn. Tähän asti se on toiminut, mutta se ei ole lopettanut vanhempien riitelyä ja alkoholin käyttöä. 

Toinen ongelmani on äitini vajoaminen koko ajan vaan alemmas. Ennen äiti kävi töissä ja kaiken lisäksi huolehti lähes kaikista perheemme tehtävistä. Nykyään äiti on työtön, huolehtii omat asiansa huonosti ja ryyppää lähes joka päivä. Olen hyvin huolissani hänen vuokseen. Hyvänen aika! Ei minun pitäisi huolehtia vanhemmistani tässä iässä vaan omasta opiskelustani, tulevaisuudestani ja ylipäätänsä elämästäni! 

Kolmas ongelmani on vanhemmat juovuksissa. He ovat maailman ihanimpia ihmisiä selvin päin, mutta kännissä ovat hirviöitä. Vaikka he eivät ihan aina riitele, he ärsyttävät minua käytöksellänsä. Jos he eivät välttämättä riitele, niin jännitän paljon, sitä, että milloin he alkavat riidellä. Välillä he ärsyttävät juoponeisuudellansa minua niin paljon, että helposti menee hermot ja kaikki keskittymiskyky. 

Näiden asioiden takia olen menettänyt kunnioitukseni vanhempiani kohtaan. Toivoisin vaan pääseväni täältä pois. Kaikesta huolimatta en ole itsetuhoinen. Opiskelen ammattiin ja lisäksi jatkan kyseisen ammatin opiskelua tulevaisuudessakin. Minulla on selkeät tavoitteet tulevaisuudelle. Olen onnistunut saavuttamaan tämän hetkiset tavoitteeni ja aioin saavuttaa myös tulevaisuuteni tavoitteet. Valoa näkyy tunnelin päässä, sillä enemmin tai myöhemmin pääsen täältä pois. Opiskelujeni jälkeen haen töitä ja hankin itselleni oman asunnon. Siksi en halua vahingoittaa itseäni enkä riistää itseltäni henkeä. 

Nimimerkki: "Kukkula 30"

PS: Nimimerkkini viittaa Brothers In Arms: Road To Hill 30 tietokonepelin kohokohdassa käytävään taisteluun kukkulalla 30. Kyseinen peli on mielestäni paras peli, jota olen ikinä pelannut.

Kommentit

sarastiinuri
Oon sua 5 vuotta nuorempi mut oon lukenu paljon tästä aiheesta. En haluu lannistaa mutta jos ajattelet että pääset pois vanhempiesi luota omaan kämppään se ei välttämättä ole niin helppoa tai on se pääseminen mutta eläminen. Eli siis menet pakoon vanhempiasi omaan asuntoon mutta tuskin kaikki muistot lähtevät silmänräpäyksessä pois. En tietty tiiä mitä tuossa tilanteessa itse tekisin joten en osaa auttaa kuten sanoin olen 5 vuotta nuorempi mutta toisten tarinat ovat kasvattaneet minua.

Kommentoi